Sivuston teko on kesken

Pääsivu - Sivukartta - Akvaario - Hiilidioksidin merkitys

M.

Hiilidioksidin merkitys akvaariossa

pH:n alentajana
Kasviravinteena

Jonnekin 1960-luvulle asti hiilidioksidin merkitys akvaariolle oli vähäinen. Hiilidioksidia pidettiin jopa myrkyllisenä, joka piti saada pois akvaariosta. Tämä tapahtui tehokkaasti ilmastuksella. Akvaarioita alettiin ilmastaa; nykyisiä ilmastimia voidaankin pitää joko muinaisjäänteinä ja/tai akvaarion koristeina. Niiden varsinainen hyöty nykyään tehokkaiden suodatinten ja kiertovesipumppujen aikaan on hyvin pieni.

Akvaarioita valaistiin tuolloin heikosti. Useimmiten pari hehkulamppua ja päivänvalo riitti hyvin tähän tarkoitukseen.

Kasvit kasvoivat, toiset huonommin ja toiset paremmin. Akvaarioissa oli vain muutamia kasveja, eikä mistään varsinaisesta kasviakvaariosta voinut puhua, ellei joitakin "viherpeukaloita" lasketa mukaan.

Mutta hiilidioksidia akvaarioon muodostui tuolloin ylenmäärin: kalat ulos-hengittivät sitä, samoin kasvit pimeässä, mutta ennenkaikkea pohjan pieneliöstö tuotti sitä hajotustoiminnassaan.

Kasvit eivät riittäneet yhteyttämään kaikkea hiilidioksidia, ylimäärä reagoi veden kanssa, ja muodostui hiilihappoa; veden pH laski, ja kaloille tuli hengitysvaikeuksia.

Ratkaisuna olivat tuolloin tehokkaat ilmapumput ja kompressorit.

Kun akvaarioita alettiin valaista tehokkaasti, huomattiin ettei kasvien kasvuvauhti parantunut vastaavasti; päinvastoin kiertovesipumput pitivät veden liikkeessä, ja kaiken piti olla hyvin. Sitten todettiin kasvien kärsivän ravinteiden puutetta.

Lähinnä rauta ja mangaani olivat minimiravinteita. Kehitettiin kasvilannoitteita setä veteen lisättävin liuoksina että pohjalle hiekkaan laitettavina tabletteina. Kasvien kasvu ei kuitenkaan parantunut ratkaisevasti.

Vuonna 1965 osoitti Dr. Rolf Geisler Saksassa akvaario-kongressissa hiilidioksidin puutteen akvaarioissa ja sen merkityksen kasveille. Vertailevat tutkimukset hiilidioksidin määristä luonnossa ja akvaarioissa osoittivat sen selvästi.

Alkoi innokas kokeilu kaikenlaisten mahdollisten hiilidioksidilevittimien kanssa. Ensimmäisenä teollisen patentoidun hiilidioksidin akvaariolevittimen markkinoi Hilena 1971.

Hiilidioksidi (CO2) on kaasu, joka on vihreille kasveille välttämätön. Hiilidioksidi liukenee hyvin veteen; 1000 vesilitraan voidaan 25oC liuottaa jopa kilo 450 grammaa hiilidioksidia eli 1400 g 1000 vesilitraan.

Pieni osa hiilidioksidista liukenee kemiallisesti veteen ja muodostaa heikkoa happoa, hiilihappoa: CO2 + H2O -> H2CO3 Hiilihapolla on oma tärkeä merkityksensä akvaarioveden kemiassa.

alkuun

pH:n alentajana

Kaasumaisen hiilihapon kanssa pH:hon vaikuttaa myös karbonaattikovuus eli alkaliniteetti. Tämä on varsin vaikeaselkoinen kokonaisuus, sillä osa karbonaateista on liukoisia ja osa lähes liukenemattomia. Voidaan kuitenkin todeta, että hiilihappo laskee veden happamuutta kun karbonaattikovuus on alle 3odH.

Kasvit käyttävät runsaasti hiilidioksidia, kun valoa ja ravinteita on riittävästi. Jos hiilihapon ja hiilidioksidin määrä vedessä laskee, alkavat kasvit käyttää vetykarbonaatteja ja karbonaatteja hiilen lähteenään. Karbonaattikovuus alenee ja veden pH nousee. Lisäämällä hiilidioksidia voidaan tämä estää.

alkuun

Kasviravinteena

Kasvit käyttävät runsaasti hiilidioksidia, kun valoa ja ravinteita on riittävästi. Jos hiilihapon ja hiilidioksidin määrä vedessä laskee, alkavat kasvit käyttää vetykarbonaatteja ja karbonaatteja hiilen lähteenään. Karbonaattikovuus alenee ja veden pH nousee. Lisäämällä hiilidioksidia voidaan tämä estää.

Kasveille hiilidioksidi on yksi tärkeimmistä ravinnelähteistä. Maakasvit ottavat tarvitsemansa hiilen ilmassa olevasta hiilidioksidista, mutta vesikasveille on useita vaihtoehtoja; joko veteen liuenneesta hiilidioksidia tai hiilihaposta ja karbonaateista ja vetykarbonaateista. Jos vapaa hiilihappo loppuu, käyttävät kasvit ensin vetykarbonaatteja, jolloin pH nousee. Mikäli vetykarbonaatitkin loppuvat, pystyvät kasvit ottamaan tarvitsemansa hiilen myös karbonaateista, jolloin pH nousee edelleen. Yhteyttäminen loppuu vasta kun pH on noussut noin kymmeneen. Tämä on jo monille kaloille tuhoisaa.

Akvaariossa on syytä huolehtia kasvien tarvitsemasta hiilestä hiilidioksidilannoituksella.