Sivuston teko on kesken

Pääsivu - Sivukartta - Akvaario - Akvaarioveden kovettaminen

M.

Akvaarion veden kovettaminen

Kokonaiskovuuden nostaminen
Karbonaattikovuuden nostaminen

Usein kun veden kovuutta on tarkoitus nostaa, tarjotaan lääkkeeksi simpukankuorirouhetta, kalkkijauhoa yms. tarkoitukseen huonosti sopivaa.

Kalkki ei nimittäin liukene lainkaan varsinkaan emäksiseen veteen, jollaista vesijohtovesi yleensä on.

Hiilihappoiseen ja happameen veteen kalkki (simpukankuorirouhe...) sitävastoin liukenee kalsiumvetykarbonaatiksi. Liukeneminen riippuu ns, karbonaattikovuus-, hiilidioksidi-, pH-tasapainosta jota on vaikea hallita. Tasapaino muuttuu koko ajan jos vedessä liuenneena olevan hiilidioksidin määrä muuttuu. Samalla muuttuvat karbonaattikovuus ja pH, kunnes saavutetaan uusi tasapaino.

Ongelman aiheuttaa kalsiumkarbonaatti, joka saostuu ja liukenee -vetykarbonaatiksi koko ajan. Natriumkarbonaatti sitävastoin pysyy liukoisena, joten sen avulla karbonaattikovuuden säätö on helppoa ja hallittavissa.

karbonaatti (CO3--) + H30 (eli H+ + vesi) = vetykarbonaatti (HCO3-) + vesi = hiilihappo (H2CO3) + OH-

alkuun

Kokonaiskovuuden nostaminen

Veden kokonaiskovuutta aiheuttavat kaksi- ja useampiarvoiset maametallit (lähinnä kalsium Ca++ ja magnesium MG ++) -ionit.

Veden kokonaiskovuutta voidaan nostaa lisäämällä veteen tavallista askartelu- tai mallikipsiä. Lisääminen on parasta tehdä johonkin sopivaan astiaan, johon mitataan vaikka 5 litraa vettä. Tämän veden kokonaiskovuus mitataan, ja veteen lisätään tasattu teelusikallinen kipsiä. Mitataan kovuus uudelleen ja jatketaan kipsin lisäystä ja kovuuden mittausta kunnes haluttu kokonaiskovuus on saavutettu. Mitattu kipsimäärä lisätään jatkossa vedenvaihtojen yhteydessä kutakin viittä litraa kohti.

Huomio: Kipsi ei lisää karbonaattikovuutta

alkuun

Karbonaattikovuuden nostaminen

Veden karbonaattikovuutta eli alkaliniteettia voidaan helposti nostaa seoksella jossa on 6 paino-osaa natriumvetykarbonaattia ja yksi paino-osa natriumkarbonaattia (saa mm apteekeista).

Määrä voidaan mitata ottamatta sopivaan asiaan 5 litraa vettä, jonka karbonaattikovuus mitataan. Veteen lisätään tasattu teelusikallinen em. karbonaattiseosta ja mitataan karbonaattikovuus. Jatketaan kunnes haluttu karbonaattikovuus on saavutettu.

Kutakin viittä litraa kohti lisätään saatu karbonaattiseos-määrä aina vedenvaihtojen yhteydessä. Samalla veden happamuus puskuroituu arvoon 8,3-8,4.

Huomio: Kovin, kovin usein veden karbonaattikovuuden nostamiseen suositellaan simpukankuori- ja/tai korallirouhetta. Ensinnäkään korallinkuorirouhe ei lainkaan kuulu makeanveden akvaarioon, sillä koralleja ei makeassa vedessä ole. Luonnossa karbonaattipitoisten vesien karbonaatti on peräisin kalkkikivestä, kun hiilidioksidin happameksi tekemä sadevesi liuottaa kalsiumvetykarbonaattia veteen. Sinällään kalkki on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta.

Kun korallirouhetta (tai simpukankuori-rouhetta) lisätään makeaan veteen, liukenee siitä samoin hiilihapon vaikutuksesta kalsiumvetykarbonaattia, mutta hyvin hitaasti ja vedessä olevan ylimääräisn hiilidioksidin edellyttämä määrä. Kalkkia saostuu ja liukenee koko ajan tavalla, johon akvaristi ei juuri voi vaikuttaa. Jokaisessa vedenvaihdossa sekä karbonaattikovuus että pH muuttuvat, kunnes uusi tasapaino saavutetaan.

Parempi tapa onkin lisätä natriumkarbonaattia, joka liukenee helposti. Karnonaattikovuus voidaan nostaa tarkasti halutun suuruiseksi ja pitää siinä. Puskuroinnissa hiilihapon, natriumkarbonaatin ja natriumvetykarbonaatin muodostama puskuri on nopea, koska se ei edellytä saostumista ja liukenemista toisin kuin vastaavat kalsiumyhdisteet: kiinteä kalsiumkarbonaatti ja liukoinen kalsiumvetykarbonaatti.

Huomio: natriumkarbonaatti ja vetykarbonaatti eivät nosta veden kokonaiskovuutta. Koska vesi on alkaalista (pH on yli 7, pitää varoa ammoniakkimyrkytystä). Kypsyneessä akvaariossa ammonium/ammoniakki hajoaa nopeasti nitriiteiksi ja nitraateiksi, mutta uudessa akvaariossa on syytä olla varovainen sekä nitriittien että ammoniakin kanssa.