Sivuston teko on kesken

Pääsivu - Sivukartta - Akvaario - Suodatus

Sellainen suodatin, joka todellakin poistaa haitalliset aineet akvaarion vedestä, perustuu tosiasiassa akvaristin taikauskoon. Ilman riittävää ja säännöllistä vedenvaihtoa tulee jokaisesta akvaariosta pätkä viemärijätevettä! Olkoon se sitten liikkeessä tai ei!.

Katsaus akvaarion suodatustekniikkaan

Mekaaniset suodattimet
Biologiset suodattimet

Yleistä

Useimmat varsinkin aloittelevat akvaristit ajattelevat akvaarion suodattamisen olevan pikemminkin mekaanisen siivilän kaltaista, kuin mikrobiologisen hajotustoiminnan seurausta. Valitettavasti monet teollisten suodattimien valmistajat vielä vahvistavat tätä ajatusmallia mainitessaan suodattimen tehon perustuvan niin ja niin suureen vedenkierrätykseen.

Tätä veden kierrätysnopeutta käytetään yleisesti myös nettipalstoilla suodattimen tehon ilmaisemiseen (akvaarion vettä pitää kierrättää niin ja niin monta kertaa tunnissa suodattimen läpi, jotta suodatus olisi tehokasta.)

Tämä on kuitenkin melkoinen virhepäätelmä. Tarkastellaanpa asiaa hiekan seulomisena: olkoon astiana, johon hiekkaa seulotaan vaikka ämpäri. Olkoon siivilä asetettu sen päälle. Kun nyt lapiollinen hiekkaa kaadetaan siivilään, valuu hienoin aines heti seulan läpi ämpäriin, mutta suurin osa jää seulalle ja suurin osa siitä valuu ämpäriin vain voimakkaan heiluttelun ansiosta.

Seuraavan lapiollisen jälkeen tilanne vaikeutuu, koska monet hiekkapartikkelit, jotka melkein mahtuvat seulan aukoista jäävät kiinni ja tukkivat kyseisen reiän. Muutaman lapiollisen jälkeen seula on pakko puhdistaa, koska se on lähes täysin tai kokonaan tukossa.

Jos nyt ajatellaan seulonnan nopeutuvan kun lapiollisia heitetään nopeampaan tahtiin seulalle, saavutetaan pian raja, koska seula on joko liian pieni ja/tai se ei enää vedä ja ylimäärä hiekkaa valuu seulan päältä pois. Seulan koon ja läpivirtauksen täytyy sopia yhteen, jotta seula toimisi edes sanottavasti.

Tämä sama pätee olkoon akvaarion suodatin sitten mekaaninen tai biologinen.

Todettakoon heti että pienitehoinen mekaaninen akvaarion sisäsuodatin on huomattavasti mainettaan parempi kunhan sitä käsitellään oikein. Sen tulisi toimia lähinnä vain mekaanisena siivilänä ja se pitäisi puhdistaa huolellisesti vähintään kerran viikossa. Tämän vuoksi näiden sisäsuodattimien pitäisi olla mahdollisimman helposti avattavissa ja puhdistettavissa.

Ne poistavat vedestä karkeimmat epäpuhtaudet joko vain mekaanisesti, mutta myös kolloidien (hiutaloituminen) avulla. Epäpuhtaudet poistuvat akvaariosta niiltä osin kuin ne ovat tuon sisäsuodattimen massaan tarttuneet, ja massa pestään akvaarion ulkopuolella. Mitään hyödyllisiä bakteereita ei tässä pesussa ajatella. Ulkonäöltään ne eivät kovin houkuttelevia ole, koska niissä tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja helposti avattavissa oleva muotoilu.

Paljon huonommassa asemassa ovat monet kaupalliset niin sanotut biologiset suodattimet. Valtaosa niistä on toiminnaltaan pelkkiä mekaanisia suodattimia, jotka lisäksi on täytetty biologisessa mielessä virheellisellä materiaalilla: keramiikkarullia, ja muovileluja jne. Lisäksi niitä ei saisi "biologisen" laatunsa vuoksi koskaan puhdistaa, jotta suodattimen bakteerifauna ei häiriintyisi.

Suuren sisäisen virtausnopeuden vuoksi bakteereilla on niissä hyvin epäedulliset olosuhteet. Koska niiden säännöllisen puhdistamien usein laiminlyödään, on niillä pääsääntöisesti vain vettä kierrättävä vaikutus ilman sanottavaa suodatustoimintaa.

Oli miten oli, tehokkainkaan biologinen suodatin ei kuitenkaan poista akvaarion vedestä yhtään mitään eli niillä ei ole minkäänlaista siivilä tai suodatustoimintaa, ne vain korkeintaan hajottavat niissä olevien bakteerien avulla liukenemattomia ja liuenneita orgaanisia aineksia nitraateiksi, fosfaateiksi rikkiyhdisteiksi ja mineraaleiksi.

Nitraatti on aerobisen typpiaineenvaihdunnan lopputuote, ja se joko jää akvaarioon tai poistuu sieltä vedenvaihtojen tai anaerobisen denitrifioivan suodattimen avulla.

Akvaario, jossa ei ole lainkaan suodatinta, toimii sen mukaisesti samoin kuin sellainen, jossa biosuodatin on. Ilman biologista suodatinta olevassa akvaariossa on tietyntyyppinen samennus, jonka aiheuttaa vedessä leijuvat bakteerit. On toisin sanoen aivan yhdentekevää, missä vedenkierron vaiheessa akvaariossa biosuodatin on, vai toimiiko koko akvaario biosuodattimena.

Kun aivan uudessa akvaariossa syntyy aluksi ruokinnan jälkeen bakteerisamennus, se on aivan normaalia ja asiaan kuluvaa. Nämä bakteerit suorittavat orgaanisen materiaalin hajontaa. Ne elävät vapaassa vedessä ja kulkeutuvat sieltä vähitellen sekä biologisesti toimivaan suodattimeen että pohja-ainekseen ja jäävät sinne.

Kunhan niille vain tulee jatkuvasti ruokaa ja virtaus on riittävän alhainen. Tässä vaiheessa samennus häviää säännönmukaisesti. Jos suodatin sitä vastoin on vain mekaaninen, saattaa tuo samennus jäädä pysyvämmäksi, kunnes likoeläimet syövät nuo sameutta aiheuttavat bakteerit ja samentavat vuorostaan veden.

Herää kysymys mitä tekemistä biologisella suodattimella sitten ylipäätään on, jos se ei poista vedestä mitään ja akvaarion pohjakin toimii sellaisena. Jos akvaariossa ei ole mekaanista, usein puhdistettavaa suodatinta, eikä vettä vaihdeta riittävästi ja säännöllisesti, eikä akvaariossa myöskään ole runsaasti nopeasti kasvavia kasveja, jäävät kaikki aineenvaihdunnan lopputuotteet veteen.

Vedessä vapaasti leijuvat bakteerit lisääntyvät tällöin suunnattomasti, ja koska mikään ei vähennä niiden ravinnonsaantia, samenee vesi. Tämä on parhaiten vältettävissä kun leijuvat bakteerit kerätään johonkin sopivaan alustaan vettä samentamasta.

Tähän päästään kun bakteereille tarjotaan sopiva kasvualusta, ja järjestetään sinne niille mahdollisimmat edulliset elinehdot. Tällöin bakteerit muuttuvat sessiileiksi ja alkavat kasvaa ja lisääntyä tuon kasvualustan pinnoilla. Lisäksi akvaarion koko vesimäärä pumpataan tuon kasvualusta ohi; bakteerit saavat jatkuvasti ruokaa hajotettavaksi ja happea hengitykseensä sekä ammoniumin muuttamiseen nitraatiksi.

Niin kauan kun näitä aineenvaihduntatuotteita kuten nitraattia, fosfaatteja sekä erilaisia rikkiyhdisteitä, joita jatkuvasti muodostuu bakteeritoiminnan seurauksena biologisessa suodattimessa ei poisteta, rikastuu akvaarion vesi niistä ja myrkyttyy lopuksi.

Mekaanisella suodatuksella sitä vastoin ihannetapauksessa nämä ainekset poistetaan vedestä jo ennen varsinaisen bakteerien hoitaman hajotustoiminnan alkamista. Tällöin ei aineenvaihduntatuotteita edes ala kertyä akvaarion veteen puhumatta niiden bakteerien osuudesta, jotka elävät pohjassa ja vähäisessä määrin myös vapaassa vedessä.

Mekaaninen, usein puhdistettava sisäsuodatin ja suuri vedenkiertonopeus on siksi parempi vaihtoehto kuin biologinen suodatin, jos tarkastellaan vain aineenvaihduntatuotteiden poistamista.

Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä että tehokas biologinen suodatin olisi tarpeeton. Biologisen suodattimen runsas aktiivilietemäärä stabiloi akvaarion vettä monessakin mielessä.

Kun akvaarion suodatuksen eri suodatusmahdollisuudet ja suodatintyypit tunnetaan, voidaan jokaista eri tyyppiä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti akvaariossa.

Summa summarum:

Tehokas sisäsuodatin, jota puhdistetaan vähintään viikoittain ja tehokas vedenkierto voivat yksinään tehdä sen kaiken jonka tehokas biologinen suodatin ja säännölliset suuret vedenvaihdot ja/tai mekaaninen osmoosisuodatin.