Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Sivukartta - Ohjeita - Akvaarion bakteereista

Ohjeita kalojen lääkintään.

Akvaarion bakteereista

Bakteerit
Hajottajat
Hyödylliset
Potentiaalisti patogeenit
Patogeenit

Akvaarion sisus on oma kokonainen pienoismaailmansa, jossa vallitsee samankaltainen kiertokulku kuin muuallakin luonnossa. Karkeasti akvaarion biologinen eliöyhteisö voidaan jakaa kuluttajiin, hajottajiin ja tuottajiin. Kuluttajia ovat eläimet yksisoluisista alkueläimistä kaloihin ja muihin akvaariossa pidettäviin eläimiin. Tuottajia puolestaan ovat levät ja vihreät kasvit. Valon avulla ne yhteyttävät hiilidioksidia sokereiksi. Samalla ne tuottavat happea. Juurillaan ja lehdillään (sekä varrellaan) ne ottavat vedestä epäorgaanisia suoloja ja valmistavat niistä vitamiineja sekä suuren joukon orgaanisia aineita.

Kuluttajat käyttävät tuottajien tuottamia aineita ravinnokseen, kuten kasvissyöjät. Eläinravintoa käyttävät lajit saavat nekin kasvien tuottamat ravinteet saaliistaan. Kasvit eli tuottajat eivät kuitenkaan (useimmiten) voi hyödyntää eläimissä olevia ravinteita. Tähän tarvitaan hajottajia. Hajottajat kuuluvat pääosin bakteereihin ja sieniin.. Hajottajat muuttavat kuolleiden kasvien ja kasvin-osien sekä kuolleiden eläinten sisältämät orgaaniset aineet jälleen epäorgaanisiksi suoloiksi ja kasveille sopivaan muotoon.

Yllä olevan perusjaottelun lisäksi ovat loiset. Ne eivät kykene elämään yksin, vaan tarvitsevat isäntäeläimen tai kasvin, josta ne saavat kasvulleen ja lisääntymiselleen välttämättömät aineet. Loisia on ylivoimaisesti eniten kaikista maapallon eliöistä, sillä jokaisella yksilöllä on loisia ja monissa loisissa on edelleen loisia.

alkuun

Bakteerit

Sekakasvustoa
Bakteerit ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia organismeja. Niiden yleisin koko on noin 0,5-10 µm (1µm = 1/1000 mm). Niiden soluissa ei ole varsinaista tumaa. Yhdessä sinilevien kanssa ne luetaan alkeellisiin schizofyytteihin (Schizophyta).
Bakteereita
Bakteerit voivat olla pyöreitä (kokkeja (2)), sauvamaisia (bacillit (1 ja 3)), pilkunmuotoisia (vibriot) tai kierteisiä (Spirillum). Ne voivat esiintyä yksinään, ketjuina tai ryhminä. Bakteereiden joukossa on suurin osa hajottajia, jotka saavat energiansa ja kasvuunsa tarvitsemansa aineet hajottaessaan kuollutta eloperäistä materiaalia. Pieni osa on kuitenkin sellaisia, jotka tulevat aktiivisina toimeen vain tietyssä tai tietyntyyppisessä elävässä kudoksessa. Nämä bakteerit aiheuttavat erilaisia sairauksia. Näillä bakteerisairauksilla on tietyt oireet, joiden perusteella taudeille on annettu nimet Näistä esimerkkinä vaikkapa mycobakteerien aiheuttama kalatuberkuloosi tai flexibakteerien aiheuttama kolumnaaris-tauti eli "suurutto" (nimi on sikäli harhaanjohtava että sen aiheuttaa bakteeri eikä home). Lisäksi on suuri joukko bakteereita, jotka päästessään tavalla tai toisella tunkeutumaan elävään kudokseen, aiheuttavat siinä aluksi paikallisen tulehduksen, joka saattaa levitä yleismyrkytykseksi. Oireiden perusteella näitäkin tautitiloja kutsutaan oireiden mukaisella nimellä, vaikka ne oikeammin ovat erilaisia myrkytystiloja. Näistä esimerkkeinä evärutto, vesipöhö ja uimarakkotulehdus.

alkuun

Hajottajat

Akvaarion vedessä kasvien lehdillä ja pohjassa sekä kaikilla pinnoilla elää suuri joukko erilaisia yleisiä vesibakteereita. Osa näistä on harrastajille tuttuja ns. hyödyllisiä bakteereita kuten typpibakteerit. Osa on akvaarion normaaliin eliöstöön kuuluvia hajottajia, jotka voivat aiheuttaa tulehduksia ja myrkytyksiä heikentyneissä, haavoittuneissa ja/tai stressatuissa kaloissa. Kalassa näiden bakteerien virulenssi kasvaa. Toisten kalojen näykkiessä sairasta tai jo kuollutta, ne saavat elimistöönsä virulenttia (tautia aiheuttamaan kykenevää) kantaa ja tautiepidemian alkamiselle suotuisat olosuhteet ovat olemassa.

alkuun

Hyödylliset

Yleisimmin tunnettuja hyödyllisiä bakteereita ovat ammoniakkia ja ammoniumia melko myrkyttömäksi nitriitiksi hajottavat Nitrosomonas-, Nitrosocystis- ja Nitrococcus-bakteerit sekä nitriittiä edelleen myrkyttömäksi nitraatiksi hajottavat Nitrospira-bakteerit. Nämä bakteerit vaativat happea toimintaansa.

Niitä esiintyy akvaarion biologisessa suodattimessa, pohjassa ja kasvien pinnoilla. Bakteereita lääkkeillä torjuttaessa nämäkin organismit vahingoittuvat ja/tai kuolevat.

Lahottamalla hajottavat bakteerit tarvitsemat happea ja niiden toiminta on lähes hajutonta. Niitä esiintyy kaikkialla suotimessa ja hapekkaassa pohjamateriaalissa.

Hapettomissa ja erittäin niukkahappisissa oloissa kehittyvät anaerobiset bakteerit. Ne eivät tarvitse lainkaan happea, joka toisaalta voi olla niille jopa myrkyllistä. Näitä esiintyy pohjahiekan alemmissa kerroksissa kun pohja menee "tukkoon". Myös pysäytetystä suotimesta loppuu happi helposti, jolloin anaerobisten bakteerien kasvulle muodostuvat edulliset olot. Näiden bakteerien hajotustoiminta on mätänemistä. Tuloksena on erilaisia usein hyvinkin pahalle haisevia ja/tai myrkyllisiä yhdisteitä kuten metaani ja mädäntyneille kananmunille haiseva rikkivety. Pohjan tonkimisen ja puhdistaminen estää tehokkaasti mädättäjäbakteereita.

alkuun

Potentiaalisti patogeenit

EväruttoTähän ryhmään kuuluvat bakteerit ovat kaikkialla esiintyviä yleisiä vesibakteereita. Niitä tulee vesijohtoputkistosta ja kaikkialta veden mukana. Ne kuuluvat happea tarvitseviin hajottajiin. Niiden määrä akvaariossa on sitä suurempi, mitä enemmän akvaariossa on kaloja eli siis niiden tuottamia ja ruuan mukana tullutta eloperäistä materiaalia.

Niiden torjunta lääkkeillä ei ole missään mielessä mielekästä. Niitä on kuitenkin torjuttu muun muassa antibiooteilla siinä määrin, että varsinkin Kaukoidästä tulevissa kaloissa esiintyy lukuisia tähän ryhmään kuuluvia bakteerikantoja, joihin mitkään antibiootit eivät enää tehoa. Antibioottien käytöstä onkin syytä varottaa vakavasti. Ennen niiden käyttöä tulee ehdottomasti varmistua resistenttitestillä käytettävän antibiootin tehosta kyseistä bakteerikantaa vastaan. Antibioottia ei saa lisätä akvaarion veteen, vaan se on annettava kalalle ruiskeena. Tähän ei normaaliharrastajalla kuitenkaan ole mahdollisuuksia.

On erittäin valitettavaa, että varsinkin ulkomaisessa akvaariokirjallisuudessa edelleen suositellaan antibioottien käyttöä kalojen mahdollisia bakteerisairauksia vastaan.

Nämä bakteerit eivät tarvitse kalaa tai muuta eläintä lisääntyäkseen, vaan voivat lisääntyä kaikkialla akvaariossa. Näiden bakteerien torjumisen mielekkyyttä voi tutkia vaikkapa seuraavan yksinkertaistetun kaavion avulla:
Jos oletetaan että käytettävä lääke tuhoaa 99,9 % bakteereista, ja että kyseinen bakteeri lisääntyy vaikkapa vain kerran tunnissa. Edelleen oletetaan, että bakteereita on vain yksi miljoona. Lääkekuurissa jää siis vain yksi bakteeri tuhannesta henkiin. Kaikkiaan alkuperäisistä miljoonasta henkiin jää 1000. Nämä kestivät käytetyn lääkityksen. Lääkeannosta ei voi mielin määrin lisätä, koska se myös kaloille myrkyllistä.

Bakteerit lisääntyvät jakautumalla kahtia. Molemmat tytärsolut kasvavat nopeasti alkuperäiseen kokoon ja jakautuvat uudelleen. Tunnin kuluttua bakteereita on jo 2000 ja kahden tunnin kuluttua 4000 ja edelleen tunnin välein: 8000, 16000, 32000,64000,128000, 256000, 512000 ja 1024000 eli jo 10 tunnin kuluttua käsittelyn lopettamisesta bakteerimäärä on alkuperäisen suuruinen, mutta kaikki uudet bakteerit kestävät alkuperäisen käsittelyn.

Kaikkialla esiintyvien vesibakteerien liiallinen esiintyminen torjutaan epäsuorin keinoin: huolehditaan hyvästä vesihygieniasta ja kullekin lajille sopivista vesiarvoista kaloissa olevat korkeammat loiset identifioidaan ja torjutaan lääkkeillä kalojen elinympäristö optimoidaan eli samaan akvaarioon ei hankita erilaisia vesioloja vaativia kaloja huolehditaan siitä ettei eri lajien välisiä taisteluja samoista elintiloista synny stressatut ja sairaat yksilöt eristetään ja hoidetaan

alkuun

Patogeenit

Suuhome Tähän ryhmään kuuluvat varsinaiset vaarallisia tarttuvia kalatauteja aiheuttavat bakteerit. Näille bakteereille on tyypillistä se, että ne kykenevät tunkeutumaan täysin terveeseenkin kalaan. Tosin stressatut ja huonokuntoiset kalat ovat herkimpiä. Hyvin hoidetut ja hyvässä kunnossa olevat kalat voivat torjua ja tuhota monet näistäkin bakteereista. Näitä ei aktiivisina oikeastaan voi olla kalattomassa akvaariossa (itiöitä muodostavat bakteerit tosin voivat selviytyä). Ne eivät myöskään selvinne kunnolla toimivan biologisen suotimen läpi.


Tuberkeleja Kalatuberkuloosia aiheuttavat mycobakteerit ovat erittämänsä limakerroksen suojassa. Tämän vuoksi niiden torjunta lääkkeillä on vaikeaa, ja taudin jo puhjettua oireelliseksi käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Hyvällä hoidolla taudin puhkeaminen oireelliseksi estyy, ja kala voi "koteloida" sekä tappaa mycobakteerit. Jatkuva stressi kuitenkin helposti murtaa kalan puolustuskyvyn. Kalatuberkuloosiin sairastuneet kalat on syytä poistaa ja lopettaa tartunnan ehkäisemiseksi.