Sivukartta
Etusivu


Akvaario
Ohjeita
Aloittelijat

Haulla voi hakea sivustossani sanaa tai sanoja;
+kala = Sanan täytyy esiintyä tuloksissa.
-kasvi = Sana ei saa esiintyä tuloksissa.
? mikä kirjain tahansa; * kirjainryhmä
Hakuohjesivulle
Hae sivustosta Netistä
FreeFind
Etusivu > Ohjeita > Elävä ruoka
Akvaariokalojen elävä ruoka
 
  Tohvelieläin, yksisoluinen alkueläimen
Viinietikkamato
Mikromadot
Grindal-madot
Änkyrimadot
Mahlakärpäset (Banaanikärpäset)
Moina-vesikirput
Artemia salina, suolavesiäyriäiset
Mustat sääsken toukat

Eläinsuojeluasetuksen (N:o 396/1996 7.6.1996) 4. luvun 14 pykälän 4. momentti kieltää elävien selkärankaisten eläinten käytön ravinnoksi, joten kalanpoikasetkin on lopetettava kivuttomasti ennen ruoaksi antamista.

Monet selkärangattomat eläimet soveltuvat hyvin kotioloissa viljeltäviksi. Sopivien kantojen saanti voi osoittautua hankalaksi, mutta joissakin akvaarioseuroissa on ainakin satunnaisesti ollut viljelykantoja. Ruotsissa ja etenkin Saksassa tilanne on huomattavasti parempi. Ruotsin akvaarioseuroistakin voi kysellä.

Elävän ruoan viljely sekä monille täysikokoisille kaloille, että varsinkin poikasille on kannattavaa puuhaa, mikäli siihen sopivat tilat löytyvät. Pyrin seuraavassa käymään läpi suuren osan sopivista eläimistä ja niiden viljelystä.

Elävää ruokaa kaloille on viljelty jo varsin kauan. Monilla on omat reseptinsä ja ohjeensa, joiden paremmuudesta ei tässä ole tarkoitus ottaa kantaa. Kyseessä on eri lähteistä koottuja ohjeita, joista kuulen mielelläni parannusehdotuksia.

alkuunTohvelieläin

Tohvelieläimet ovat pieniä yksisoluisia ripsieläimiä, joita ei näe paljain silmin (100-300 mikrometriä). Tohvelieläimet lisääntyvät kahtia jakautumalla. Ravinnokseen ne käyttävät sekä erilaisia bakteereja että pienempiä yksisoluisia eläimiä ja kasveja.

Tohvelieläimiä ja muita likoeläimiä ympiksi saa, kun pieneen avosuiseen asiaan lisättyyn keitettyyn ja jäähdytettyyn vesijohtoveteen pannaan vähän kuivaheinää (saa esimerkiksi lemmikkieläinliikkeistä). Parin päivän kuluttua ovat heinissä olleet itiöt itäneet ja yksisoluiset eläimet alkaneet liikkua vilkkaasti vedessä. Valoa vasten katsottuina eläimet näkyvät pieninä liikkuvina pisteinä.

Tohvelieläinten viljely
Tohvelieläimiä voidaan viljellä 1,5 litran muovisissa virvoitusjuomapulloissa, joista on kaulaosa leikattu pois. Käytettävä vesijohtovesi on syytä aina ensin keittää ja jäähdyttää. Ruoaksi tohvelieläin-viljelyyn lisätään silloin tällöin esimerkiksi banaanin kuorta tai vaikkapa lanttua. Pala ei saa olla liian suuri, jotta viljely ei pääsisi mätänemään (sopiva koko voisi olla noin puoli sokeripalaa). Viljely uusitaan, jos siinä alkaa ilmetä mätänemistä tai eläinten määrä vähenee (vesi pullossa kirkastuu).

Tohvelieläinten käyttö kalapoikasten ruokintaan:
Kunnollisessa viljelmässä on niin paljon elämää, että esimerkiksi tuuletuspumpun letkua voidaan käyttää lappona, jolla imetään vettä viljelyastiasta poikasille. Viljelyastiaan lisätään keitettyä (ja jäähdytettyä)vesijohtovettä.

alkuunViinietikkamato

Viinietikkamato on pieni sukkulamato (nematodi). Nämä madot ovat täysikokoisina noin 3 mm pitkiä. Varsinkin viinietikkamatojen nuoret poikaset sopivat kalojen poikasten ruoaksi. Vedessä elävinä madot eivät kuole, vaan uivat lähellä vedenpintaa ja elävät kunnes tulevat syödyiksi. Ne sopivat vastakuoriutuneita rihmakalan- ja lasiahvenpoikasia lukuunottamatta pienimmillekin kalanpoikasille.

Viljely
Viljelyyn tarvitaan puolentoistalitran muovinen virvoitusjuomapullo. Siihen kaadetaan 0,5 litraa viinietikkaa ja 0,65 litraa vettä, lisätään 1-2 teelusikallista sokeria ja ravistetaan. Viinietikan on oltava tehty kurkusta tai tomaatista. Voi myös käyttää omenasiideriviinietikkaa, mutta silloin seokseen lisätään vielä 1-2 ripausta kuivahiivaa. Pulloon lisätään hieman matoja. Pullon korkki pidetään kiinni, mutta pari kertaa viikossa sen voi avata, jotta pulloon pääsee raitista ilmaa. Terveestä viljelystä lähtee vain kevyt raitis etikan tuoksu. Madot pysyvät hengissä huoneenlämmössä kuukausia ilman mitään huolenpitoa.

Kuukauden päästä viljelystä voi ottaa matoja ruokkimiseen. Jos katsoo viljelyä valoa vastaan pitäisi nähdä matoja värisevänä samennuksena nesteessä. Suurennuslasilla pystyy näkemään aikuisia matoja. Vielä paremmin matoja voi tarkastella mikroskoopilla.

Käyttö:
Nestettä voi siivilöidä hienon metallikankaan tai kahvisuodatinpaperin läpi. Suodatinpaperi huuhdellaan vedellä, jota sitten kaadetaan poikasakvaarioon.

Mikromatoja Turbatrix aceti omenaviinietikassa ? litraa omenatuoremehua ? litraa omenaviinietikkaa 1 litra vett? Olennaista mikromatojen kasvatuksessa on riittävän suuri ymppi. Tämä tarkoittaa, että n. 1/3 kasvatusliuoksesta on vanhaa kasvatusliuosta, jossa madot ovat el?neet. T?rke?t? on, ett? madot p??sev?t lis??ntym??n ennen erilaisia kasvatusalustassa viihtyvi? homeita ja p?p?j?. Kasvatusliuos on hyvin hapanta, joten toimivassa systeemiss? ei ylim??r?iset p?p?t jyll??. Terve viljelm? kihisee valoa vasten tarkasteltaessa ja tuoksuu...hmm...omenamehulta ja etikalta. Tekniikka, jossa matolient? laitetaan koeputken tms. kapean ja korkean astian pohjalle muutama sentti ja sen p??lle tuppo pumpulia ja pumpulin p??lle puhdasta hanavett?, on mielest?ni k?tevin tapa ker?t? matoja. Muutamassa p?iv?ss? kaikkien matojen pit?isi matkata pumpulin l?pi puhtaaseen veteen ja siit? ne sitten voi imaista kalojen ruoaksi. Mikromatoja voi ker?t? my?s astian reunoilta ja kasvatusliuoksen pinnalta esim vesiv?ripensselill?. Tarkoitukseen voi k?ytt?? my?s artemiasihti? tai kahvinsuodatinta. Madot s?ilyv?t akvaariovedess? hengiss? pari vuorokautta.

alkuunMikromadot
Mikromadot ovat hyvin pieniä, tavallisesti 0,2 - 2,5 mm:n pituisia sukkulamatoja. Tavallisin viljellyistä lajeista lienee Panagrellus (Anguillula) silusiae, mutta muutamia muitakin lajeja on viljelty. Mikromadot elävät maaperässä ja syövät lahoavia kasvi- ja muita eloperäisiä aineksia. Voit saada akvaariokaupasta tai akvaarioseurasta alun matoviljelmälle.

Viljely
Viljely onnistuu parhaiten matalassa tasapohjaisessa maljassa. Peitä pohja noin 5 mm:n paksuisella kaurahiutalekerroksella ja kaada päälle maitoa sen verran, että hiutaleet turpoavat kunnolla. Pane sitten astian keskelle pieni nokare aiemmasta viljelmästä ja peitä astia lasilevyllä. Parhaiten mikromadot lisääntyvät 25 - 30 asteen lämmössä. Viileämmässä kehitys hidastuu selvästi. Jo 3 - 4 päivän kuluttua voit kerätä ensimmäisen annoksen. Mikromadot ryömivät astian reunoja ylös, ja voit kaapia ne pois muoviliuskalla yms. tai kuivalla vesivärisiveltimellä.

Kun matojen tuotanto alkaa ehtyä, ota taas pieni nokare viljelmää ja siirrä se uuteen viljelyastiaan. Valitettavasti mikromatoviljelmästä leviää melkoisen voimakas haju. Myös muita viljelymenetelmiä on kehitetty. Viljely voidaan myös näin: Pane tiiviisti suljettavaan matalaan muovipurkkiin (10 x 10 x 4 cm) olueen kastettu ranskanleivän viipale, josta on kovat kuoret poistettu, ja leivän päälle nokare vanhaa mikromatoviljelmää. Muutamassa päivässä leipä on muuttunut pahalta haisevaksi massaksi ja on sopivaa matojen ruoaksi. Viljelmä uusitaan 4 - 8 päivän välein.

Käyttö:
Mikromadot vaipuvat akvaarion pohjalle, joten ne ovat mainiota ruokaa pohjalla liikkuville kalanpoikasille, kuten monneille, nuoliaisille sekä monille barbeille ja kirjoahvenille. Mikromadot soveltuvat ruokintaan poikaset ensimmäisten elinviikkojen aikana.

alkuunGrindal-madot

Grindal-madot (Enchydraeus bucholzi) ovat sukua tavalliselle änkyrimadolle, mutta ne ovat huomattavasti pienempiä; vain 6-7mm pitkiä, mutta toisaalta mikromatoja suurempia, joten ne soveltuvat erinomaisesti pienikokoisille tetroille, barbeille, monnisille ja tietysti keskenkasvuisille poikasille.

Viljely:
Grindal-matoja voidaan viljellä (myrkyttömässä! Esim. akvaariokäyttöön tarkoitetussa) vaahtomuovi-sienessä. Aseta vedellä kostutettu vaahtomuovinpala (kooltaan noin 10 cm) lasi- tai muovipurkkiin. Pane kasa matoja sienen pinnalle. Matojen ruokintaan on olemassa useita erilaisia ohjeita, mutta helpointa lienee lisätä purkin pohjalle pieni kasa kaurapuuroa (samaa kuin änkyrimadoille). Madot kerääntyvät syömään puuroa.

Toisaalta grindal-matoja voidaan viljellä ainan samoinkuin änkyrimatoja (ohje alempana). Grindal-madot sietävät hieman korkeampaa lämpötilaa kuin änkyrimadot (20-24°C).

Käyttö:
Matoja on helpointa ottaa puhtaina puurokasan vierestä vaikka pensselillä ja antaa suoraan kaloille.

alkuunÄnkyrimadot
Änkyrimadot (Enchytraeus albidus Henle, 1837) ovat hyvin ravinnepitoisia, joten niitä sopii antaa kaloille noin kerran tai pari viikossa. Kalat saattavat lihoa liikaa, jos matoja annetaan ylen määrin. Kaloille matojen kiemurtelu on varsin vastustamaton ilmiö. Se lisää kalojen ruokahaluja varsin havaittavasti.

Änkyrimatojen viljelyyn sopii parhaiten matalahko puulaatikko, jonka pituus ja leveys voivat vaihdella, mutta korkeudeksi paras on 10 -15 cm. Laatikko on syytä peittää, jotta siihen ei pääse valoa eikä haitallisia hyönteisiä tai punkkeja. Puu on paras laatikon materiaali, koska se hengittää. Kansi on hyvä olla siksikin että se estää viljelmää kuivumasta liian nopeasti. Mullan pinnalle painetaan sopivan kokoinen lasilevy, joka on noin 3 cm lyhyempi ja kapeampi kuin laatikon sisämitta, jolloin mullan reunoille jää toista senttiä vapaaksi.

Kasvualustaksi sopii lannoittamaton kukkamulta tai puutarhamulta, jossa ei ole käsittelyaineita, kuten hyönteismyrkkyä tms. Täytä laatikosta noin kaksi kolmas-osaa mullalla, ja kastele se, mutta ei liian märäksi. Lisää mullan keskelle matoymppi, joita on saatavissa joistakin akvaariokaupoista tai joita voi kerätä itsekin edellisessä kappaleessa kerrotulla menetelmällä. Lisää vähän ruokaa kasaksi mullan pinnan keskelle ja peitä se lasilevyllä, jonka painat kiinni mullan pintaan. Laatikko on syytä sijoittaa pimeään ja viileään paikkaan noin 15 - 21°C. Matojen optimilämpötila on noin 18°C. Anna laatikon olla rauhassa muutaman päivän ajan, jolloin madot alkavat lisääntyä.

Madoille sopii ravinnoksi suolaton kaurapuuro sekä vaikkapa kostutetut kalanruokahiutaleet. Ruokkimalla matoja monipuolisesti, saadaan niiden ravintoarvoja kasvatettua, ja samalla kalojenkin niistä saama ravinto monipuolistuu. Madoille on syytä antaa aluksi vain vähän ravintoa ja myöhemminkin vain sen verran kuin ne muutamassa päivässä ehtivät syödä, jotta ruoka ei homehdu tai pilaannu.

Änkyrimadot ovat kaksineuvoisia eli jokaisessa madossa on sekä koiras- että naaraspuoliset sukuelimet. Kuitenkin ne hedelmöittävät toinen toisensa. Viljelmän ikääntyessä matojen lisääntyminen vähenee, joten viljelmä on syytä alkaa alusta aina muutaman kuukauden kuluttua. Vanhasta viljelmästä otetaan matoymppi uuteen viljelmään.

Madot kerääntyvät massoittain lasin alle, josta niitä voidaan kerätä vaikkapa vesiväripensselillä. Matoja ei kuitenkaan ole syytä ottaa viljelmästä ensimmäisen kuukauden aikana. Viljelmän kuntoa ja kosteutta on syytä tarkkailla noin pari kertaa viikossa. Tarvittaessa multaa kostutetaan ja ruokaa lisätään tai vanha ruoka poistetaan ja uutta lisätään. Mullan kostuttamiseen soveltuu kukkien tai pyykin kostuttamiseen tarkoitettu suihkupullo.

Parhaaseen tulokseen päästään kun käytössä on muutama eri-ikäinen viljelmä, jolloin matoja on sopivasti käytettävissä.

Käyttö:

Matoja otetaan viljelmästä vaikkapa vesiväripensselillä esimerkiksi kahvikuppiin, jossa on hieman vettä. Jos madot saadaan puhtaina, voidaan vesi ja madot kaataa suoraan kaloille akvaarioon. Muussa tapauksessa multa ja roskat joko nousevat pinnalle tai painuvat pohjaan. Pinnalta roskat voi kerätä lusikalla. Tällöinkin madot voi kaataa akvaarioon, ja jättää multamuruset kupin pohjalle.

alkuunMahlakärpäset (Banaanikärpäset)
Akvaariokalojen ruoaksi sopivat mahlakärpäset ovat siivettömiä (ts. niiden siivet ovat jääneet kehittymättä eivätkä kärpäset siksi voi lentää). Nämä kärpäset ovat erinomaista ruokaa monille hyönteissyöjille kuten labyrinttikaloille ja kuteville hammaskarpeille (killeille).

Kärpäset syövät makeaa puuroa, johon ne myös munivat ja jossa niiden toukat elävät. Täysikasvuiset toukat ryömivät puurosta pullon seinämille tms., missä ne koteloituvat. Muutaman vuorokauden kuluttua toukat kuoriutuvat, ja niitä voidaan (jos pullossa oleva puuro on sopivan kiinteää pysyäkseen pullossa) ravistella pullosta akvaarion pinnalle.

Viljely:
Ravintopuuro voidaan valmistaa esimerkiksi seuraavan reseptin mukaan:
  • Keitetään 4 desilitraa vettä, johon lisätään 5 grammaa agar-agaria (pulveria elintarvikekaupoista) ja mahdollisesti hieman jotain säilöntäainetta (esim. Atamonia elintarvikeliikkeistä) estämään puuron homehtumista.
  • Keitetään 2 desilitraa vettä, 40 grammaa sokeria ja 75 grammaa kauraryynejä puuroksi (velliksi).
  • Seokset yhdistetään ja kiehautetaan.
  • Kaadetaan kasvatuspulloihin noin 2 cm paksuiseksi
  • Puuroon töpätään pystyyn lastuja tai jäykkää paperia (tms.) kärpästen kävelyalustaksi.
  • Pullo suljetaan vaahtomuovipalasella tai harsokankaalla tiiviisti etteivät kärpäset kävele ulos pullosta (ilman pitää toki vaihtua pullossa.
  • Puuro saa jäähtyä huoneenlämpöiseksi, ja kuhunkin pulloon pannaan noin 20 kärpästä.

Kaada seosta noin kahden sentin vahvuudelta pieneen lasipurkkiin ja lisää paperisuikaleita pystyyn puuroon kärpästen kiipeilyalustaksi. Sulje pullo kankaalla, joka estää kärpästen karkailun, mutta ei estä ilmanvaihtoa. Viljelmiä on syytä pitää kierrossa muutamia, koska yksi purkki toimii joitakin viikkoja, minkä jälkeen viljely on uusittava.

Ensimmäiset kärpäset kuoriutuvat noin 10 vuorokauden kuluttua. On syytä käyttää useita viljelyjä, jotta mahdollisen vahingon tms. seurauksena kaikki kärpäset eivät kuolisi Ylimäärä puuroa voidaan pakastaa ja käyttää seuraavalla kerralla.

Käyttö:
Kärpäsiä voidaan ravistaa avatusta purkista suoraan akvaarion pinnalle.

alkuunMoina-vesikirput
Moina on pieni vesikirppu. Sen vastasyntyneet poikaset ovat Artemia-naupliuksia suurempia, kun taas täysikokoiset yksilöt ovat kooltaan noin 2 mm pitkiä. Moinaa voi turvallisesti antaa kaloille, koska se elää, kunnes viimeinenkin on syöty. Ravinnokseen moina suodattaa keijulevää, joten sitä voi käyttää keijulevien torjuntaan akvaariossa. Moina synnyttää partenogeneettisesti (suvuttomasti) eläviä poikasia (naupliuksia). Vähähappisissa olosuhteissa tapahtuu myös suvullista lisääntymistä, jolloin syntyy kestomunia. Moinaa on ollut saatavissa Ruotsin akvaarioseurojen kokouksissa ja huutokaupoissa. Ehkäpä meilläkin joku innostuu moinasta, ja sen saatavuus meillä paranee.

Viljely:
Moinan viljelyyn soveltuu parinkymmenen litran valoa hyvin läpäisevä muoviastia tai (esim.35 x 25 x 15 cm) akvaario. Vedeksi käy tavallinen huoneenlämpöinen vesijohtovesi.

Moinaa ruokitaan kuivahiivalla, jota lisätään noin ruokalusikallinen aina vedenvaihtojen yhteydessä.

Kuivahiiva sekoitetaan ensin huolellisesti pieneen vesimäärään, joka sitten lisätään moinille. On tärkeää, että kuivahiiva ensin vettyy kunnolla eikä jää kellumaan.

Käyttö:
Moinaa otetaan viljelyastiasta lapolla artemiasiivilän läpi. Artemiasiivilä huuhdotaan juoksevalla vedellä ja moinat annetaan siitä kaloille. Uutta vettä ja kuivahiivaa lisätään moinille ravinnoksi.

Viljely uudistetaan aina kahden kolmen kuukauden kuluttua. Parasta olisi pitää käynnistä ainakin kahta viljelyä, joita uudistetaan vuorotellen.

alkuunArtemia salina, suolavesiäyriäiset

Toukkien kehittäminen | Kasvatus täysikasvuisiksi

Artemia salina eli suolalehtijalkainen on pieni (10-12 mm pitkä) lämpimien seutujen suolajärvissä massoittain elelevä alkeellinen äyriäinen. Artemian kasvatusta kalanpoikasten ja merikalojen ruoaksi on harrastettu jo kauan, koska artemialla on monia erinomaisia ominaisuuksia. Sen pienet lepomunat säilyvät vuosikausiakin elinkykyisinä viileässä ja kuivassa paikassa, ja tarvittaessa niistä voidaan kehittää elävää poikasruokaa melkein vuorokaudessa.

Artemian viljely:
Artemia salinan viljelyyn on erilaisia kaupallisia tuotteita, joiden ohjeiden mukaan viljely on helppoa. Artemian kasvatus onnistuu melkein minkälaisessa astiassa tahansa, ainoat edellytykset ovat veden sopiva suolapitoisuus ja voimakas ilmastus. Akvaariokaupoista on saatavana artemian lepomunia eri kokoisissa pakkauksissa ja mukana seuraavat yleensä ohjeet.

Pyyntipaikkojen suolapitoisuus vaihtelee, mutta tavallisesti 1 - 2 %:n suolaliuos on kasvatukseen sopiva. Vesijohtovesi kelpaa sellaisenaan, sillä mahdollinen kloori haihtuu vedestä ilmastuksen ansiosta ennen kuin toukat kuoriutuvat. Tärkeintä onkin järjestää astiaan voimakas ilmastus suutinkiven avulla.

Happi on tärkeää toukille ja veden kiertoliike helpottaa kuoriutumista. Jos et tarvitse toukkia paljonviljelyastiaksi riittää litran lasipurkki tai vaikkapa viinipullo. Annostele munia korkeintaan teelusikallinen ja lisää suolaa kaksi teelusikallista (10 g) vesilitraa kohti. Jos haluat artemian toukkia jatkuvasti, hanki useita astioita ja käynnistä kasvatus niihin vuorokauden välein. Noin 25 ºC:n lämpöisessä vedessä nauplius-toukat kuoriutuvat runsaassa vuorokaudessa ja elävät muutamia päiviä ilman ruokaa.

Artemia-toukkien käyttö:
Kerääminen lasipurkista tai -pullosta onnistuu pipetillä tai tavallisella ilmaletkulla. Aseta toinen pää veteen ja imaise toisesta päästä, jolloin vesi alkaa virrata. Imuroi tiheimmästä toukka-kasautumasta sitten tarvittava määrä pienisilmäiseen sihtiin. Älä kaada suolavettä poikasakvaarioon. Toukat liikkuvat valoa kohti, joten suuntaamalla lampun astian kylkeen saat ne kerääntymään haluamaasi paikkaan, josta voit sitten pyydystää ne helposti. Voit kasvattaa artemiaa myös täysikasvuiseksi aikuisten kalojen ruoaksi.

Artemian kasvatus täysikokoiseksi:
Aikuinen artemia on noin 12 mm:n pituinen ja siten erinomaista ruokaa keskikokoisille ja suurille kaloille. Tosin se ei kauan elä makeassa vedessä, mutta on sitäkin sopivampi merikalojen eläväksi ruoaksi. Sitä paitsi se säilyy hyvin pakasteena, niin että voit kasvattaa sitä kerralla myöhempää käyttöä varten. Artemian toukat eivät kasva pienessä viljelypurkissa. Siirrä ne kasvatusta varten 40 - 50 litran astiaan. Suolaksi ei kelpaa tavallinen ruokasuola, vaan sen pitää olla samanlaista kuin meriakvaarioon tarkoitettu suolaseos.

Suolapitoisuuden tulee olla 4 - 5 % ja veden lämpötilan noin 25 ºC. Kasvatusallasta on valaistava voimakkaasti levänkasvun kehittämiseksi. Luonnossa artemian pääruokana ovat levät, mutta kasvatusaltaassa ei riittävää levänkasvua helposti saada aikaan. Monet kalanruokatehtaat ovatkin kehittäneet ravintopulmaan ratkaisuksi erilaisia keinoruokia, mutta kasvatus onnistuu hyvin myös tavallisella panimohiivalla. Toukat syövät hiivasoluja, ja voit kasvattaa ne aikuisiksi pelkällä hiivalla.

Sopiva hiivamäärä on teelusikallinen viittä vesilitraa kohti. Kun samennus muutaman päivän kuluttua häviää, hiiva on syöty ja uusi annostus on tarpeen. Ravinnosta ja lämpötilasta riippuen toukkien aikuistuminen kestää kahdesta kolmeen viikkoon.

alkuunMustat sääsken toukat
Keväisin ja alkukesällä kannattaa mustia sääsken toukkia kerätä luonnosta lammikoista ja painanteista, joihin sulamisvedet jäävät. Sääsket ovat syksyllä munineet notkopaikkoihin, joihin keväällä jää sulamisvesiä.

Mustia sääsken toukkia voi myös vähäisessä määrin kasvattaa ulkona vesiastioissa. Astiaan lisätään vähän kuivaa heinää sääskien houkuttimeksi. Heinistä kehittyy likoeläimiä sääsken toukkien ravinnoksi. On tärkeää, ettei toukkia päästetä koteloitumaan, koska niistä hyvin nopeasti kuoriutuu lentäviä sääskiä naapurienkin kiusaksi!