Sivukartta
Etusivu


Akvaario
Ohjeita
Aloittelijat

Haulla voi hakea sivustossani sanaa tai sanoja;
+kala = Sanan täytyy esiintyä tuloksissa.
-kasvi = Sana ei saa esiintyä tuloksissa.
? mikä kirjain tahansa; * kirjainryhmä
Hakuohjesivulle
Hae sivustosta Netistä
FreeFind
Etusivu > Ohjeita > Hiilidioksidia hiivalla
Hiilidioksidia akvaarioon liivatteella hidastetulla hiivakäymisellä
 
  Hiilidioksidia hiivakäymisellä
Hiilidioksidin johtaminen ja annostelu akvaarioon
Kaasukello
Tärkeimmät veteen liukenevat kaasut ovat hiilidioksidi, happi ja typpi. Näiden liukenevuus veteen on 70:2:1 samassa järjestyksessä. Hiilidioksidia voi siis liueta veteen jopa 35 kertaa enemmän kuin happea. Hiilidioksidin tiheys ilmaan verrattuna 1,53, joten jos veteen lisätään niin runsaasti hiilidioksidia, että osa siitä poistuu ilmakehään, jää varsinkin kansilasin alle ilmaa, jossa on runsaasti hiilidioksidia. Ilmaa raskaampana hiilidioksidi syrjäyttää hapen ja typen.

CO2 + H2O Û  H2CO3 Û  H+ + HCO3- Û  2H+ + CO32-

Veden pH ratkaisee mikä ylläolevista reaktioista on voimassa. Huomataan siis että johtamalla hiilidioksidia veteen muodostuu hiilihappoa. Heikkona happona se dissosioituu (hajoaa) osittain ioneiksi. Muodostuu happamia vety-ioneja sekä emäksisiä karbonaatti- ja vetykarbonaatti-ioneja pH:n määräämässä suhteessa. Kasvit voivat yhteyttämiseensä käyttää sekä veteen liuennutta hiilidioksidia, hiilihappoa, vetykarbonaattia ja karbonaattia.

alkuunHiilidioksidia hiivakäymisellä

Tavallinen leivontahiiva käyttää hapettomissa oloissa tavallista ruokasokeria ravintonaan ja hajottaa sen mm. hiilidioksidiksi. Hiivakäyminen huoneenlämmössä on suhteellisen nopeaa, kuten jokainen vaikkapa kotisimaa tehnyt tietää. Sitä on siis syytä jotenkin hillitä.

Englanninkielisessä freshwater.aquarium.plants-ryhmässä on ollut ohje liivatteen avulla tapahtuvasta hiivakäymisen rajoittamisesta.

Lähettäjä: Anthony Ford (tonyford@NOSP@M.globalnet.co.uk)
Aihe: Re: CO2 Yeast Method
Uutisryhmät:rec.aquaria.freshwater.plants
Original Format Päivämäärä:2001-08-02 00:53:43 PST

Hiivakäymistä rajoitetaan liivatteella, joka samalla toimii lisäravinteena hiivalle. Hiiva saa lisäsokeria vain samalla kun se hajottaa liivatekerrosta pinnalta alkaen vähitellen juoksevaksi.

Kiitän Annamaria von Schantzia, joka antoi Suomeen soveltamansa reseptin käyttööni ja luvan julkistaa sen.
Alkuperäistä ohjetta on siis seuraavassa mukaeltu paremmin Suomen oloihin soveltuvaksi.

Resepti on seuraava:

  • 2-4 ruokalusikallista liivatejauhetta 1 desilitraan
    kiehuvaa vettä
    Sopiva liivatteen määrä olisi hyvä kokeilla, sillä se riippuu jonkin verran käymislämpötilasta.
    Tästä lisää: http://www.aqua-web.org/users/satuj/hiilidioksidi.php
  • 3,75 desilitraa hienoa (talous)sokeria.
  • vajaa 9 desilitraa kylmää vettä
  • noin puoli teelusikallista leivontaan tarkoitettua kuivahiivaa

Noin desilitra vettä keitetään. Astia otetaan liedeltä ja veteen lisätään koko ajan sekoittaen liivatejauhe. Sekoittamista jatketaan, kunnes liivate on kokonaan sulanut. Liivatetta ei keitetä.

Sokeri lisätään vajaaseen 9 desilitraan lämmintä vettä ja lisätään lämmintä vettä, kunnes sokeriliuosta on 9 desilitraa. Vettä hämmennetään, kunnes kaikki sokeri on liuennut ja sekoittunut veteen. Tähän lisätään kuuma liivatevesi ja sekoitetaan nopeasti, mutta ei ravisteta, jolloin saadaan noin 1 litra liivate-sokeri-vettä. Tämä seos kaadetaan Suomessa helposti saatavissa olevaan 1,5 litran virvoitusjuomapulloon joko suppilon tai nokallisen kannun avulla.

Huomio: Hiivaa ei lisätä vielä tässä vaiheessa.

On tärkeää että varsinkin vaahtoavalle alkukäymiselle jää riittävästi tilaa, jotta vaahto ei nouse letkuun ja tuki sitä. Seurauksena voi olla vähemmän hauska KABOOM-ilmiö. Nestettä pannaan pulloon ehdottomasti vähemmän kuin allaolevissa kuvissa. Pullo pannaan viileään paikkaan odottamaan liivatteen hyytymistä.
Tämä vaihe kestää joitakin tunteja, jona aikana pullon tulee antaa olla rauhassa!

Kun pullossa oleva liivate on varmasti hyytynyt, minkä voi todeta pulloa kallistelemalla, pullo siirretään huoneenlämpöön temperoitumaan. Pullon kallistelu on syytä tehdä siinä lämpötilassa, jossa lopullinen käyminen tapahtuu. Jos liivate on liian löysää, hiivaseos käy tarpeettoman nopeasti. Jos liivate taas on liian jäykkää, ei käyminen etene kunnolla.

Pulloon lisätään noin puoli teelusikallista leipomiseen tarkoitettua kuivahiivaa sekoitettuna desilitraan noin kädenlämpöistä vettä.
Kuvassa hiivavesi-kerros on lisätty
(Huomio: liian kuuma vesi tappaa hiivan)

Pullo sijoitetaan akvaarion lähelle sopivasti piiloon katseilta. Pullon tulisi kuitenkin olla noin huoneenlämmössä tai hieman reilussa sellaisessa. Tunnin tai parin kuluttua hiivaveden lisäämisestä pitäisi hiivakäymisen alkaa! Se voidaan todeta levittimeen tulevista kuplista

Jos pullo sijoitetaan siten että siinä oleva nestepinta on muutaman sentin akvaarion vedenpinnan yläpuolella, ei takaiskuventtiiliä yms. tarvita.

Näin todellakin tapahtui ja kaasunkehitys on ainakin aluksi ollut varsin rauhallista. Ensimmäisten tuntien aikana on syytä päästää ilma putkesta, sillä käymisastian yläosahan on täynnä huoneilmaa, ja hiilidioksidi hieman ilmaa painavampana työntää sen aluksi pullon yläosasta putkeen ja edelleen akvaarioon.

Laitteessa ei ole takaiskuventtiiliä (mahdollisena vuotopaikkana) ja käymisastia on testausvaiheessa akvaarion yläpuolella.

alkuunHiilidioksidin johtaminen ja annostelu akvaarioon

Pullon korkkiin tehdään pieni reikä, johon sovitetaan läpivienti. Se tiivistetään akvaariosilikonilla tai jollain sopivalla muoviliimalla. Läpivientiin kiinnitetään normaali ilmaletku.


Aluksi pulloon kertyy runsaasti vaahtoa, jolloin on vaarana sen pääseminen korkkiin asti, ja mahdollinen letkun tukkeutuminen! Pulloa ei siis saa täyttää kovin täyteen. Ehdottomasti vähemmän kuin kuvissa.

alkuunKaasukello ja annostelu akvaarioon

Kaasukellon rakenne on kehitteillä. Toistaiseksi sellaisena toimii ?Tetran levitin (Tetra Diffusionsrohr für CO² Optimat), jonka yläpäässä on Teflon-kalvo. Näitä Teflon-kalvoja myydään 10 kappaleen pakkauksissa, mikä mahdollistaa "tee se itse"-mallien kehittelyn.

Kaasukellonlevityksen etuna on, että hiilidioksidia liukenee koko ajan vain sen verran kuin sitä tarvitaan. Lisäksi yön aikana tuleva hiilidioksidi ei muodostu kaloille kohtalokkaaksi, koska sen määrä ei nouse liikaa.

Ilmakiven (hohkakivisuuttimen) kautta tapahtuva hiilidioksidin levittäminen on tehokkainta silloin kun nousevat kuplat eivät pääse pintaan saakka, vaan kaasu liukenee niistä täydellisesti nousun aikana.

Menetelmässä hiilidioksidin liukeneminen saattaa olla liiankin tehokasta varsinkin alun jälkeen. Alussahan kasviakvaariossa on hiilidioksidin vajaus, mutta kun se on korjautunut, tarvitaan lisähiilidioksidia vain sen verran kuin kasvit tarvitsevat yhteyttämiseensä.

Dennerle Co2-systeemi (saksan kielinen) Sivulla on useita esimerkkejä erilaisista CO2-levittimistä
CO2-taulukko (saks.)

Lontoonmurretta ymmärtäville: http://www.dennerle.de/ENGLISCH/Wasser/e_co2-tabelle.htm

Ilmasuuttimien käytössä on huomioitava että ne lisäävät painetta käymispulloon, jolloin pullon rikkoutumisvaara ja/tai kaasun vuotaminen liitoksista kasvaa.

Huomio: Kaikki hiilidioksidikokeet siis myös tämä täysin käyttäjän omalla vastuulla!

alkuunLopuksi vielä

Tässä systeemissä on pari lisäetua:
  • Ensinnäkin käymisen eteneminen on nähtävissä hyytelö/neste-rajapinnan hitaassa liikkumisessa asian pohjaa kohti.
  • Toiseksi kun liivate on lopussa, on joitakin päiviä aikaa käynnistää uusi pullo.
Lämpötilasta riippuen yhden käymisastian pitäisi riittää 25-30 vuorokautta.

Muodostuva hiilidioksidi on hyvä "pestä" ennen akvaarioon johtamista. Tästä on sekin etu ettei mahdollisen ylivuotovahingon seurauksena käymisliemi joudu akvaarioon. Pesupullo on yksinkertaisesti osittain vedellä täytetty pullo, jonka korkissa on kaksi reikää. Toisessa on ilmaletku, joka ulottuu pesupullon pahjalle ja siis veteen. Tämä letku tulee liivatepullosta. Toinen letku lähtee mahdollisimman ylhäältä pesupullosta ja sitä myöten kaasu kulkeutuu levittimeen. Mahdollista yöllistä liikahiilidioksidin tuottoa voidaan rajoittaa sijoittamalla magneettiventiili T-kappaleen avulla akvaarioon menevään hiilidioksidiletkuun. Kun magneettiventtiili kytketään samaan ajastimeen kuin valot, voidaan hiilidioksidia johtaa akvaarioon helposti vain valojen ollessa päällä, jolloin kasvitkin yhteyttävät, muutoin ylimäärä hiilidioksidia tulee huoneilmaan.

alkuun