Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Ohjeita - Akvaariokalojen karanteeni

A.

Karanteeni

Kypsyttäminen
Suodatus
Kotiuttaminen
"Rokottaminen"
Karanteeninkesto

Kaloja on syytä hankkia pari enemmän kuin on alunperin aikomus. Tämä siksi, että mahdollisen taudin puhjetessa, voidaan sen syy selvittää. Taudin puhjetessa karanteeniakvaariossa, kauppias on kuluttajansuojalain mukaan korvausvelvollinen. Tämä osoittamiseksi voidaan noita ylimääräisiä kaloja tarvita. Sitten vain: korvaako kauppias uudet, vai hoidetaanko kalat kauppiaan kustannuksella terveiksi.

Uudet kalat pannaan aina ensin karanteeniin. Karanteeniakvaario sisustetaan siten, että kalojen elinvaatimukset huomioidaan. Akvaarion ei tarvitse olla kovin suuri; 40 litraisesta ylöspäin lähinnä sen mukaan miten kookkaita kaloja on tarkoitus hankkia. Yleensähän uudet kalat ovat vasta poikasia, joten muutaman kymmenen litran akvaario tai muu soveltuva astia riittää. Isokokoisille kaloille luonnollisesti kookkaampi karanteeni. Sisustukseksi riittää muutama kivi, joista voidaan rakentaa luolamaisia suojapaikkoja, Kivet voidaan akvaariosilikonilla liimata rakenteeksi. Sen on kuitenkin oltava helposti harjalla puhdistettavissa ja tarvittaessa myös desinfioitavissa.

Oikeita kasveja karanteeniakvaarioon ei saa panna, koska niitä ei voida desinfioida toistuvasti. Akvaarioliikkeissä myydään muovikasveja ja erilaisia somisteita, joita voidaan käyttää karanteeniakvaariossa.

Uudet kalat ovat siirtostressattuja, ja usein niitä on esimerkiksi kaupassa haavittu useitakin kertoja päivittäin, jolloin niiden iho saattaa olla vahingoittunut. Tällaiset kalat on perusteltua syytä pitää ympäristössä jossa bakteerikuormitus on minimoitu. Bakteerit tarttuvat helposti kalan vahingoittuneeseen ihoon

Vedenparannus- ja kypsytysaineilla voidaan vesijohtovedestä poistaa "raakuus". Akvaario on nyt kaupallisessa mielessä kypsyneet (siis kaupan myymillä aineilla, jolloin kaloja ei ole karanteenattu "kypsyttämättömässä akvaariossa"). Myös PVP muodostaa suojaavan kerroksen kalan iholle ja kiduksiin.

Lämmittimen tulee olla mitoitettu akvaarion koon mukaan. Uudet kalat voi olla tarkoituksenmukaista pitää yksi - kolme astetta lämpimämmässä vedessä kuin varsinaisessa akvaariossa. Toisaalta kalat kehittävät vastustuskykyään nopeammin ja toisaalta loisten kehitys nopeutuu, jolloin ne voidaan myös havaita aiemmin.

Kaloja pidetään tällaisessa mahdollisimman vähäbakteerisessa vedessä muutama päivä, jona aikana niitä ruokitaan vain vähän. Samalla tarkkaillaan syövätkö kalat hanakasti tarjottuja ruokia sekä ulostavatko ne normaalisti. Vedenparannusaineiden kolloidit muodostavat suojaavan kerroksen kalan iholle, jolloin ihoon mahdollisesti haavittaessa ja siirrettäessä tulleet haavat paranevat.

alkuun

Karanteeniakvaarion suodatus

Kun kala näyttää kaikin puolin terveeltä eikä välitöntä lääkitystarvetta näytä olevan, lisätään karanteeniakvaarioon, jossain ämpärissä tms. astiassa multaympin ja ammoniakin avulla kypsennetty suodatin.

Suodattimeksi pieniin karanteeniakvaarioihin soveltuu parhaiten ilmapumpun avulla toimiva vaahtomuovipatruuna eli ns. pillisuodatin.

Hapen tarpeen tyydyttämiseksi soveltuu ilmapumppu ja tuuletinkivi. Kookkaammissa karanteeniakvaarioissa voidaan käyttää erilaisia pumpulla toimivia sisäsuodattimia, joissa voi kernaasti olla diffuusori ilmastamassa. Tuollaisen suodattimen voi jopa tehdä itse.

Pohjamateriaalia ei karanteeniakvaariossa käytetä, vaan akvaarion alle laitetaan tumma alusta. Samoin akvaarion takaseinä ja mielellään sivulasitkin verhoillaan mahdollisimman tummiksi ulkopuolelta. Puuttuva pohjamateriaali häiritsee myös valkopilkkutaudin elinkiertoa. Samoin kalojen ulostamista ja ulosteen laatua voidaan tarkkailla helpommin.

Jotta tumma alustakaan ei häiritsisi kalaa, voidaan karanteeniakvaarion pohjalle valaa vaikka Sika Top Seal 107 laastista tummaksi värjätty levy. Se ei estä kalan ulosteiden tarkastelua eikä toisaalta anna rauhaa valkopikkutaudin koteloiden kehitykselle.

Karanteeni- ja sairaala-akvaarion on tarkoitus olla vapaa varsinaisessa akvaariossa olevista "pahoista" eli potentiaalisti patogeeneista hajottajabakteereista. Akvaarioon pannaan varmasti puhtaat muovikasvit ja muut somisteet.

Joskus näkee mainintoja että tällainen allas olisi "liian steriili". Näin ei tietenkään voi edes teoriassa olla, koska steriilissä ympäristössä tai steriileissä välineissä ei ole ensimmäistäkään virusta, bakteeria tai muutakaan elollista. Jos olisi ei kyseessä olisi steriili väline tai ympäristö.

alkuun

Kypsyttäminen?

Kaupallisia vedenparannus- ja kypsytysaineita voidaan käyttää karanteeniakvaarion "kypsyttämiseen" muutaman ensimmäisen vuorokauden aikana, sillä niissä ei ole haitallisia bakteereita. Kala toipuu tällöin siirtostressistään, ja sen iho paranee mahdollisista vammoista, joita esimerkiksi haavittaessa on saattanut tulla, sillä niissä ei ole haitallisia bakteereita.

Vaikka varsinaisia kalapatogeenena ei mullassa olekaan, niin toki siellä on monenlaisia, liikkkumaankin pystyviä bakteereita, jotka pystyvät infektoimaan kalaa mikäli kalan limakerros tai iho on vahingoittunut. Tällaista ihon limakerroksen vahingoittumista aiheuttavat myös monet iholoiset, jotka käyttävät kalan ihoa ravinnokseen. [Järvi, J. S. 1971: Kaloihin haavoja aiheuttavan Pasteurella-bakteerin ja yksisoluisten iholoisten (Protozoa) synergismistä. Moniste, lisensiaattityö. Helsingin yliopisto.]

Ensimmäisten karanteenivuorokausien jälkeen, mikäli kala näyttää ulkoiseti terveeltä, lisätään karanteeniakvaarioon multaympillä ja ammoniakilla jossain sopivassa erillisessä astiassa kypsytetty suodatin karanteeniakvaarioon. Typpibakteerit ovat sessiilejä. Muiden bakteerien ja vapaasti vedessä liikkuvien loisten esiintyminen vapaassa vedessä voitaisiin tällöin sopivasti estää UV-C säteilyllä, joka tappaa bakteereita vapaassa vedessä. Laite on suljettu ja omassa vesikierrossaan, joten säteilystä ei ole haittaa kaloille eikä suodatinbakteereille.

Mahdollisten lääkitysten ajaksi on molemmat syytä poistaa, jotta ne eivät heikennä lääkkeen vaikutusta. Jotkin lääkkeet vaikuttavat haitallisesti suodattimen bakteeristoon.

On syytä korostaa, että pääakvaarion vesi ja laitteet voivat sisältää virulentteja potentiaaleja taudinaiheuttajia, joten uudet kalat on syytä vain hitaasti totuttaa niihin.

Pääakvaarion vettä, suodatinmateriaalia tai somisteita ei niitä huolellisesti desinfioimatta saa karanteenin ensimmäisillä viikoilla laittaa karanteeni-akvaarioon.

Sairaala-akvaariossa, jossa pidetään pääakvaariosta eristettyjä kaloja tilanne on toinen. Tällöinhän tottuminen potentiaaleihin taudinaiheuttajiin on jo tapahtunut.

Jos on tarkoitus kasvattaa aiemmin omassa akvaariossa olleiden kalojen poikasia, niin olevaan bakteeristoon sopeutuminen on tapahtunut jo, ja kasvatusakvaarioon voidaan ottaa lisäksi "vanhaa" vettä ja kastella sillä suodatinvaahtomuovi.

Aiemmin antamani ohjeet koskivat siis lähinnä uusien ja sairaiden kalojen karanteenia ja hoitoa. Tällöinhän akvaarion kuormitus eli kalojen ruokinta on suhteellisen vähäistä. Lisäksi mahdolliset lääkkeet voivat vaikuttaa haitallisesti paitsi "pahoihin" eli hajottajabakteereihin, myös typpibakteereihin, joten tällöin niiden lisäämisestä ei ole vastaavaa hyötyä.

alkuun

Uusien kalojen kotiuttaminen

Uudet kalat kotiutetaan karanteeniakvaarioon siten että kuljetuspussi pannaan ensin kellumaan karanteeniakvaarion, jotta lämpötilat tasaantuvat. Pussi avataan ja pussin vedestä mitataan pH ja mielellään myös sähkönjohtavuus. Karanteeniakvaarion pH säädetään samaksi kuin kuljetuspussissa. Tähän voidaan käyttää laimeaa rikkihappoa tai ruokasoodaa.

Mikäli kyseessä on kovan veden kalat ja johtavuuksissa on huomattavat erot tasataan ne joko lisäämällä kipsiä ja ruokasoodaa tarpeellinen määrä. tai vaihtamalla osa karanteeniakvaarion vedestä.

Kun lämpötilat ovat tasaantuneet aloitetaan varsinainen kotiuttaminen. Jollain sopivalla astialla lisätään hieman karanteeniakvaariosta pussiin. Tätä toistetaan muutaman minuutin välein 1 - 2 tunnin ajan. Kuljetuspussista otetaan vettä pois jos pussi alkaa täyttyä liikaa. Tämä vesi kaadetaan viemäriin.

Lopuksi kala(t) siirretään haavilla varovasti pussin reunan yli karanteeniakvaarioon. Pussiin jäänyt vesi kaadetaan viemäriin.

Kaloja tarkkaillaan aluksi useita kertoja päivässä ja todetaan mm. syövätkö ne (kauppiaalta tai myyjältä on kysytty kalojen siihen asti käyttämä ravinto). Ruokinta aloitetaan aluksi varovasti. Veden ravinnepitoisuus pidetään kurissa osittaisilla vedenvaihdoilla.

Kalat tulisi lääkitä aina tarvittaessa. Mitä arempi kalalaji on kyseessä, sitä nopeammin lääkintä pitää aloittaa, jotta loiset eivät ehdi lisääntyä. Ne pari alussa mainittua ylimääräistä yksilöä voidaan käyttää diagnoosiin.

Ihossa olevista pilkuista ja muutoksista otetaan näytteet objektilasille. Suolistoloiset ja sisälmysmatojen munat löytyvät kalojen tuoreesta ulosteesta jne. Kalat hoidetaan karanteeniakvaariossa terveiksi tai ne lopetetaan kivuttomasti.

alkuun

Uusien kalojen "rokottaminen".

Kun on selvinnyt että uudet kalat ovat varmasti terveitä, lisätään karanteeniakvaarioon vettä varsinaisesta akvaariosta, jotta kalat tottuvat tulevassa ympäristössään elävään pieneliöstöön ja muodostavat niille vasta-aineet.

Saattaa lisättävän biologisen "materiaalin" mahdollisen suuren määrän vuoksi olla syytä "rokottaa" myös varsinaisen akvaarion kalat uusien kalojen bakteeristoa vastaan lisäämällä myös karanteeniakvaarion vettä varsinaiseen akvaarioon eli ymppääminen ristiin. Varsin hyvä keino voisi olla myös jonkun mielellään samanlajisen tai tyyppisen kalan siirtäminen pääakvaariosta karanteenialtaaseen, jolloin nähdä mahdollinen tautien tarttumisriski akvaarioiden välillä. Samalla uudet kalat tottuvat vanhojen bakteeristoon.

Spesifinen immuniteetti kehittyy kaloihin muutaman viikon aikana tartunnan saamisesta.

Jos ajattelemme tavallista hyvin yleistä vesibakteeria, Aeromonas hydrophila, joka hyvissä oloissa voi lisääntyä (ja tuplata massansa) jopa kolme kertaa tunnissa, niin kun tällainen bakteeri pääsee sille vastustuskyvyttömään kalaan, alkaa lisääntyä ja tuottaa bakteerimyrkkyä, niin teoriassa:

hetki 0 1 bakteeri tunkeutuu kalaan
20 min2 bakteeria kalassa
40 min4
1 tunti 8 kpl
tunti 20 min 16 kpl
tunti 40 min 32 kpl
2 tuntia 64 kpl
2:20 128 kpl
2:40 256 kpl
3 tuntia 512 kpl
3:20 1024 kpl
3:40 2048 kpl
4 tuntia 4096 kpl
----
5 tuntia32768 kpl
6 tuntia262144 kpl
7 tuntia2097152 kpl
8 tuntia16777216 kpl
9 tuntia134217728 kpl
10 tuntia1073741824 kpl
11 tuntia8589934592 kpl
12 tuntia68719476736 kpl

jne.

Tänään täysin terve kala ehtii hyvin olla huomenna kuollut bakteeritoksiinien aiheuttamaan verenmyrkytykseen, eikä mitään ulkoisia oireita ole havaittavissa. Aeromonas hydrophila on potentiaalisti patogeeninen, aktiivisesti liikkuva ja se kuuluu jokaisen akvaarion (veden, pohjan ja suodattimen) normaaliin eliöstöön.

Kalat ovat erinomaisen hyvin suojattuja ympäristönsä normaaliin bakteeristoon, mutta eivät uusiin! Sekakasvustoa
Kuvassa bakteerien sekakasvustoa petrimaljassa.


alkuun

Karanteenin kesto

Uusia aiemmin akvaariossa olleita kaloja pidetään karanteenissa vähintään kolme viikkoa, jona aikana loiset ehtivät lisääntyä näkyviksi ja mahdolliset taudit puhjeta. Lammikoissa viljeltyjä tai suoraan luonnosta pyydettyjä kaloja pidetään karanteenissa vähintään kuusi viikkoa. Laistaminen karanteenissa saattaa kostautua myöhemmin ja yleensä näin myös tapahtuu!

Kunkin käyttöjakson jälkeen karanteeniallas desinfioidaan huolellisesti.