Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Sivukartta - Ohjeita - Kalatautien ennalta ehkäisy

Ohjeita kalojen lääkintään.

Ohjeita kalojen lääkintään

Karanteeni
Vedenlaadun vaikutus lääkintään
Lääkinnän järjestely
Välineet lääkityksen aikana

Sen jälkeen kun kalojen sairaus on identifioitu ja oikea diagnoosi varmistettu, voidaan hoito aloittaa. Lääkkeitä ei missään tapauksessa saa käyttää kokeiluluonteisesti. Siinäkin tapauksessa ettei varsinaiseen tarkkaan diagnoosiin ole teknisiä mahdollisuuksia, tulee vähintään kirjallisuuden ja esiintyvien oireiden perusteella pyrkiä oikeaan diagnoosiin. Valtaosa iho- ja sisälmysloisista voidaan määrittää lähes perusvälineillä.

Valtaosa kalojen ns. bakteeritaudeista aiheutuu sopimattomista ympäristöoloista. Vedessä aina ja kaikkialla esiintyvät yleiset vesibakteerit voivat tunkeutua vain heikkokuntoisiin kaloihin. Terveisiin kaloihin nämä bakteerit eivät kykene tunkeutumaan hyvinhoidetussa akvaariossa. Useimmiten jo vedenlaadun optimointi ja olosuhteiden järjestäminen kalalle sopiviksi johtaa alkavaan parantumiseen. Bakteeri ja loislääkkeitä ei yleensä akvaarioissa edes tarvita, sillä kaloilla on erinomainen kyky torjua vedessä aina ja poikkeuksetta olevia taudinaiheuttajia. Optimoimalla olosuhteet kaloille sopiviksi ja välttämällä stressiä voidaan kalojen loiset ja taudit torjua lähes kokonaan. Siinäkin tapauksessa, että lääkeaineisiin joudutaan turvautumaan, pitää veden laatuun kiinnittää huomiota. Sairasta kalaa saa häiritä mahdollisimman vähän, jotta se voi levätä ja käyttää voimansa paranemiseen.

Jatkuvat kalataudit paljastavat virheet akvaarion hoidossa. Seura-akvaariot ovat yleisin jatkuvien kalatautien syy. Niissähän on kerätty yhteen kaloja, jotka usein eivät 1) tule toimeen keskenään ja 2) kilpailevat samoista elinpiireistä, mikä 3) aiheuttaa jatkuvaa stressiä kaloille.

alkuun

Karanteeni

Uudet taudit ja loiset akvaarioihin tulevat lähes poikkeuksessa uusien kalojen ja kasvien mukana. Uudet kasvit tulee desinfioida. Kalat tulee panna karanteeniakvaarioon vähintään kolmeksi viikoksi siinäkin tapauksessa, että ne ovat varmasti terveitä. Jos kalat ovat maahantuotuja tai suoraan luonnosta pyydettyjä, tulee karanteenin kestää vähintään kuusi viikkoa.

Karanteenivaiheen aikana kaloja tarkkaillaan säännöllisesti ja varsinaisesta akvaariosta (kalojen tulevasta "kodista") lisätään vähitellen vettä karanteeniakvaarioon, jotta kalat ehtivät saada luonnollisen "rokotuksen" ja muodostaa vastustuskyvyn eli immunisoitua bakteeri- ja loiskantoja vastaan.

Karanteenivaiheen jälkeen kalat, mutta ei vettä eikä välineitä, siirretään lopulliseen akvaarioon. Näin siksi että mahdollisimman vähän bakteereita ja loisia pääsisi jatkamaan kiertoaan.

alkuun

Vedenlaadun vaikutus lääkintään

Useimpien lääkeaineiden teho on suurempi korkeammassa lämpötilassa, joten annostusta voi olla hyvä jonkin verran pienentää.

Kovemmassa eli kalkkipitoisemmassa vedessä on suurempi puskurivaikutus, jolloin lääkkeen määrän tulee olla suurempi. Monasti akvaariokaloille tarkoitettujen lääkkeiden ohjeissa on oletettu veden olevan keskikovaa, koska se on varsin yleistä Keski-Euroopassa. Suomen pehmeissä ja erittäin pehmeissä eli vähäkalkkisissa vesissä ohjeen mukaista annostusta on syytä alentaa.

alkuun

Lääkinnän järjestely

Koska kaloilla usein on samanaikaisesti eri tauteja, on ensin hoidettava se joka uhkaa kalojen kiduksia. Kiduksiin kohdistuvat vauriot ovat suurin uhka kalojen terveydelle. Kiduksilla on varsin paljon erilaisia kalan elämälle välttämättömiä tehtäviä hengityskaasujen vaihdon lisäksi.

Kalojen kunto on syytä arvioida aina ennen lääkinnän aloittamista. Kaloja on syytä tarkkailla varsinkin heti lääkityksen alussa, mutta myös sen aikana. Hengitysvaikeuksissa oleva kala on nopeasti siirrettävä alkuperäisen kaltaiseen hapekkaaseen puhtaaseen veteen.

Pienet kalalajit reagoivat lääkkeisiin yleensä herkemmin kuin suurikokoiset, mikä on lääkettä annosteltaessa syytä huomioida.

Kalojen pitää antaa paastota 1 - 2 vrk ennen lääkekuuria, jotta suolisto tyhjenee. Tällöin lääkerehuilla on parempi vaikutus ja/tai kala kestää lääkettä paremmin.

Jos lääkkeellä on odottamattomia vaikutuksia, pitää aina ensin tehdä koelääkitys yhdellä kalalla erillisessä astiassa. Vain poikkeustapauksissa voi lääkinnän tehdä varsinaisessa akvaariossa (antibioottikäsittelyt tulee poikkeuksetta tehdä erillisessä karanteeni tai "sairaala-akvaariossa). Näitä poikkeustapauksia voisi olla eräät loismyrkytykset, jolloin tosin kasvit kalat ja biologiset suotimet on syytä poistaa ja käsitellä erikseen.

Kun joudutaan lääkitsemään eri aineilla, on niiden käyttöjen välillä pidettävä vähintään kolmen vuorokauden pituinen tauko, ellei ohjeissa nimenomaan ole mainittu samanaikaisen käytön olevan suositeltavaa. Monien erilaisten lääkeaineiden yhteiskäyttö (tai samanaikainen pitoisuus eläimen kudoksissa) saattaa olla tappavan myrkyllinen, vaikka ne erikseen olisivat suhteellisen haitattomiakin.

Monet lääkeaineet kuluttavat vedestä happea, joten kalojen riittävästä hapensaannista on huolehdittava. Ilmastus voi olla hyvä, mutta se on järjestettävä siten, ettei veteen muodostu voimakasta virtausta, vaan kalalle saadaan suojapaikka vaikkapa myrkyttömän ja kalkittoman pyöreän kiven (esim. graniittia) taakse.

alkuun

Välineet lääkityksen aikana

Mahdolliset kemialliset suotimet (aktiivihiili ja biologiset suodattimet) pitää sulkea hoidon ajaksi, jotta lääkeaineen pitoisuus pysyy tarkoitettuna. Lääkkeet voivat vahingoittaa suotimen pieneliöstöä, jolloin akvaarion normaali toiminta häiriintyy. Biologiset suodattimet tarvitsevat happea, jotta eliöstö pysyisi hengissä, siksi onkin syytä poistaa suodin toimimaan erilliseen akvaarioon tai astiaan.

Varsinaiset kalojen loiset häviävät suotimesta runsaan viikon aikana, jonka ajan lääkityksen ja sen jälkeiset osittaiset vedenvaihdot "sairaala-akvaariossa" vähintään kestävät.

Suodattimen desinfiointi tulee kyseeseen lähinnä silloin kun koko akvaario joudutaan tyhjentämään vakavien kalasairauksien jälkeen. Näitä ovat lähinnä kalatuberkuloosi, neontetratauti ja Ichthyosporidium hoferi-leväsieni. Nämä eivät ole lääkkeillä parannettavissa.

Lääkekuurin jälkeen pitää tehdä useita osittaisia vedenvaihtoja, jotta lääke poistuu vedestä.