Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Sivukartta - Ohjeita - Kalojen yhteensopiminen

K.

Kalojen yhteensopivuus seura-akvaariossa

Eräs tärkeimmistä muistettavista kalatautien ennaltaehkäisykeinoista on kalojen yhteensopivuus. Varsinkaan aloittelevat akvaarioharrastajat eivät tulee huomioineeksi tätä. Kokeneetkin harrastajat saattavat hankkia akvaarioonsa uusia kaloja ajattelematta yhteensopivuusongelmia ennakkoon. Uusia lajeja hankitaan yleensä jonkin niiden ominaisuuden perusteella. Kala voi olla mielenkiintoisen näköinen tai värinen tai sillä on erikoiset elintavat yms. Harvoin kuitenkaan ajatellaan sitä, mitä akvaariossa on jo aiemmin. Kärjistyneimpänä kalojen keskinäinen yhteensopimattomuus näkyy usein seura-akvaarioissa.

Vuosituhansien aikana kaloihin on kehittynyt ominaisuuksia, jotka edesauttavat niitä selviytymään luonnollisessa ympäristössään mahdollisimman vähäisellä energialla ja rasituksella. Tämä kehitys on monien lajien kohdalla johtanut erikoistumiseen sekä ruuanhankinnan ja puolustautumisen sekä henkiinjäämisen suhteen.

Aika ajoin syntyy mutantteja eli poikkeamia, jotka jos eivät menesty, tuhoutuvat eivätkä pääse lisääntymään. Niinpä poikkeavan väriset (esimerkiksi valkoiset tai albiinot) joutuvat luonnossa yleensä nopeasti syödyiksi. Poikkeavasti käyttäytyvät yksilöt eivät yleensä myöskään pysty lisääntymään, koska ne eivät löydä sopivaa pariutumiskumppania, tai niitä ei hyväksytä joukkoon.

Kalojen vuosituhansien aikana kehittyneet vietit ja vaistot sekä käyttäytymismallit säilyvät kaloja jalostettaessa ja niiden perimää peukaloitaessa, ja saattavat olla jyrkässä ristiriidassa perinnöllisesti peukaloitujen kalojen värien ja liikkumismahdollisuuksien kanssa. Tämä saattaa aiheuttaa yhteen sopimattomuusongelmia samanlaistenkin yksilöiden kesken, kun lajikumppanin värimuutokset ja liikkumistapa ei vastaa vaistoja ja perittyjä käyttäytymisodotuksia.

Voidaankin perustellusti sanoa ettei peukaloinnista ole lajille tai yksilölle minkäänlaista hyötyä. Haittoja sen sijaan on eri asteisia. Ainoa peruste kalojen perinnälliselle peukaloinnille in ihmisen erikoisuuksien tavoitteluun perustuva markkinataloudellinen hyöty. Eläin esineistetään koristeeksi. Eettiset arvot ja eläimen oikeus unohtuvat

Yhteensopimattomuudesta seuraa erilaisia ilmiöitä. Selvimpiä näistä näkyy kalojen käyttäytymisenä. Jotkut kalat ajavat toisia lajeja takaa lähes tauotta. Eviä näykitään ja kalat stressaantuvat. Jotkut yksilöt hakeutuvat piilopaikkoihin saadakseen olla ainakin välillä rauhassa. Tilanne voi mennä niinkin pitkälle, että jatkuvasti stressatut yksilöt voivat lakata syömästä, jolloin ne ennen pitkä sairastuvat ja saattavat menehtyä. Vaikka tilanne havaittaisiinkin, sille ei tehdä mitään, koska ei ole tilaa lisäakvaariolle, eikä kärsivistä kaloista hennota luopuakaan.

Kalojen käyttäytymistä tältä kannalta on syytä tarkkailla päivittäin. Erikoisen tärkeää tämä on aina kun akvaarioon on lisätty uusia kaloja. Kirjallisuuden perusteella pitäisi selvittää uusien (ja vanhojen) kalojen elintavat ja ympäristövaatimukset.

Paitsi kalojen keskinäisiä yhteen sopimattomuusongelmia saattaa eteen tulla sopimaton elinympäristö. Eri tyyppisistä vesistä kotoisin olevia kaloja ei myöskään pidä sijoittaa toisenlaatuiseen veteen. Vaikka kalat tähän näyttäisivät sopeutuvankin, tilanne kuitenkin on niille rasittava. Esimerkiksi sisäisen ioni- tai suolatasapainon säätely tapahtuu kaloilla kiduksissa olevien suola-solujen avulla. Nämä solut voivat siirtää suoloja- (ioneja) verestä veteen tai toisin päin. Tämä eritystoiminta vaatii energiaa sitä enemmän mitä enemmän vedenlaatu poikkeaa siitä mihin kyseinen kalalaji tai muoto on vuosituhansien aikana sopeutunut. Jatkuva runsas ionien pumppaaminen stressaa, heikentää kalaa, ja altista sitä erilaisille taudeille. On virheellistä olettaa, että sille sopimattomassa seurassa tai ympäristössä elävä kala pysyisi terveenä ja/tai eläisi kauan.

Näillä sivuilla ei ole mahdollista käsitellä kaikkia eri lajien välisiä yhteen sopimattomuusongelmia. Esimerkkinä voisi kuitenkin tarkastella sitä yleisesti tunnettua tosiasiaa että lehtikalat ja tiikeribarbit eivät yleensä menesty samassa akvaariossa. Lehtikalat ovat territoriaalisia (puolustavat omaa elinpiiriään tai reviiriään. Ne ovat luonteeltaan aggressiivisia ja uivat suhteellisen vähän paikaltaan.

Tiikeribarbit ovat vilkkaita parvikaloja, jotka ovat lähes aina ruuan haussa. Tiikeribarbi näykkäisee matomaista lehtikalan vatsaevää kokeillakseen onko se syötävä mato. Lehtikala "oppii" pelkäämään.

Jatkuva häirintä stressaa lehtikalaa. Luonnossa tällaista tarpeetonta kiusaamista ei esiinny. Esimerkiksi lehtikala ja tiikeribarbi elävät maapallon eripuolilla, eivätkä kohtaa toisiaan.

Syy kalojen vieraaseen käyttäytymismalliin on harrastajan, joka ei joko piittaa kalojen vaatimuksista tai ei osaa kiinnittää niihin huomiota. Täytyy muistaa, että kalojen pitäminen akvaariossa poikkeaa jo sinänsä luonnonoloista. Bakteereita akvaarion vedessä saattaa olla monin verroin enemmän kuin luonnossa. Kalamäärä vesitilavuutta kohti on akvaariossa samoin suurempi. Sama koskee myös kalojen erittämiä aineenvaihdunnan tuotteita eli virtsaa ja kuona-aineita.

Siksi seura-akvaarioissakin tulisi suosia mahdollisimman samankaltaisista oloista kotoisin olevia, akvaarion suhteellisen pienessä vesimäärässä keskenään hyvin toimeentulevia lajeja.