Sivuston teko on kesken

Etusivu > Ohjeita > Veden parantaminen "Tee se itse"
Vedenparannus-aine "Tee se itse"

 
  Limakalvosuoja
Raskasmetallit ja kompleksinmuodostajat
Hivenainelisäykset
Sidottu ja vapaa kloori
Annostelu
Saksasta valmiina tilattavissa

Monet käyttävät kaupallisia vedenparannus-aineita tietämättä lainkaan mitä ne sisältävät ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Yleensä vedenparannus-aineissa on natriumtiosulfaattia, joka on tarkoitettu poistamaan vedenkäsittelylaitoksissa veteen lisätty sidottu ja/tai vapaa kloori. Jos näitä aineita ei kuitenkaan vedessä ole natriumtiosulfaattia vastaavaa määrää, jää natriumtiosulfaattia veteen. Kyseessä on valokuvauksessa käytetty kiinnitesuola, jonka myrkyllisyydesta kaloihin ei ole tietoa. Jos klooria ei ole, ei tiosulfaattia tarvitse lisätä.

Toisena ainesosana vedenparannus-aineissa on kolloideja eli limanmuodostajia, joiden tarkoitus on antaa lisäsuojaa kalojen limakalvoille varsinkin jos se on kaloja pyydystettäessä tai muutoin vahingoittunut.

Edelleen vedenparannus-aineissa on kompleksinmuodostajia, jotka muuttavat raskasmetalleja, kuten putkistosta mahdollisesti liuennutta kuparia, myrkyttömämpään muotoon.

Usein niissä on myös hivenaineita, kuten jodia, jos sitä on vesijohtovedessä liian vähän.

Seuraavan ohjeen mukaisesti kukin voi suhteellisen helposti hankkia tarpeelliset kemikaalit ja tehdä itselleen sopivaa vedenparannus-ainetta.

Luvalla vapaasti suomennettu ja muokattu A. Kremserin sivulta.

alkuunLimakalvosuoja

Tähän käyvät polymeerit, kuten polyvinyylipyrrolidon (PVP) tai selluloosajohdannaiset (metyyli-, etyyli, hyroksimetyyli-, hydroksietyyli- ja karboksimetyyliselluloosa). Näitä aineksia käytetään limaa muodostavina kaupallisissa tuotteissa.

Kremser käyttää sekä PVPtä että karboksimetyyliselluloosaa yhtä paljon.

"Aloe vera"-ekstraktia ei käytetä ainoastaan kosmetiikkateollisuudessa, vaan myös ravinnon lisäaineena. Sen hoitavat ainesosat (ja mineraalit ja vitamiinit) suojelevat limakalvoja ja auttavat kalaa selviämään limakalvovaurioista, joita on voinut aiheutua kalaa haavilla pyydystettäessä tai joutumisesta kovin erilaiseen veteen.

Mistä "Aloe vera" on tilattavissa:
Aloe Pura Laboratories, Optimal Health Care, Cardiff, GB

Lisäksi tähän käytetään B-ryhmän vitamiineja, niasiinia ja dekspantenolia jotka edistävät ja auttavat ihon paranemista.

Polymeerien kaksoisvaikutus

Käytetyillä polymeereillä on limakalvosuojan lisäksi muitakin niiden rakenteeseen perustuvia ominaisuuksia. Niinpä ne voivat muodostaa komplekseja raskasmetallien kanssa. Myös pH puskuroituu ja stabiloituu osittain.

  Limakalvosuoja Kompleksin muodostaja pH-stabiloija
Polyvivyylipyrrolidon kyllä kyllä ei
Karboksimetyyliselluloosa kyllä kyllä kyllä
Tanniini ei kyllä kyllä

alkuunRaskasmetalli-ionit

Komplekseja raskasmetallien kanssa muodostavat (EDTA, HEEDTA, DPTA, NTA), jolloin samalla raskasmetallien myrkyllisyys pienenee jopa kymmenen potenssseissa. Jos samanaikaisesti vedenparantajien kanssa käytetään hyvälaatuista kasvilannoitetta, joka jo itsessään sisältää näitä aineita, ei kompleksin muodostajia tarvitse enää erikseen vedenparannus-aineessa lisätä.

Mikäli ei käytetä kompleksinmuodostajia sisältäviä kasviravinteita (EDTA jne.), on mukana pieni määrä magnesiumkompleksia, jotta akvaariossa ei syntyisi magnesiumin ja/tai kalsiumin puutetta noiden ionien mahdollisesti sitoutuessa komplekseiksi ja siten pois kasvien ja kalojen ulottuvilta. Raskasmetallit esiintyessään syrjäyttävät magnesiumin kompleksista koska niillä on suurempi taipumus kompleksien muodostamiseen.

Pelkän kompleksinmuodostajan lisääminen ilman metalli-ionia ei siten olisi kovin suositeltavaa.

alkuunHivenainelisäykset

Jodista saattaa varsinkin sisämaassa, jossa vedessä on niitä vain vähän, syntyä puutetta akvaarioissa. Tähän vedenparannua-ainereseptiin on siksi lisätty kaliunjodia. Luonnon trooppisissa vesissä on jopa runsaasti jodia. Esim: Sri Lankassa on todettu 140 ppb - 320 ppb jodipitoisuuksia (Kaspar Horst, Pflanzen im Aquarium).

Myrkyllsten vaikutusten estämiseksi lisätty jodimäärä on huomattavasti pienempi kuin tuo luonnossa todettu pitoisuus. Jodia saattaa lisäksi olla valmiina kaupallisissa kasvilannoitteissa ja turveuutteissa yms. joten sitä ei ole syytä yliannostella

alkuunSidottu ja vapaa kloori

Monissa kaupallisissa vedenparannus-aineissa sidottu ja vapaa kloori hävitetään natriumtiosulfaatilla, joka on valokuvauksessa käytetty kiinnitesuola. Sen mahdollisesta myrkyllisyydestä kaloihin ei ole käytettävissä tietoa.

Sen lisääminen akvaarion veteen, jossa ei ole lainkaan sidottua tai vapaata klooria ei ole mielekästä, koska tiosulfaatilla ei ole vedenparannus-aineessa muita tehtäviä, ja se saattaa olla kaloille haitallista. Kremser onkin käyttänyt vedenparannus-aineensa reseptissä C-vitamiinia joka hapettuvana pelkisteenä reagoi kloorin kanssa.

Akvaarion bakteeristo puolestaa hajottaa C-vitamiini-ylimäärän tehokkaasti.

C-vitamiini eli askorbiinihappo on heikoksi hapoksi suhteellisen hapanta ja sillä voi heikosti puskuroidussa akvaariossa olla happamuutta alentavaa vaikutusta. On lisäksi huomattava että vedenparannus-ainetta lisätään suhteellisen vähän akvaarion veteen, joten kovin suuri ei happamoittava vaikutus ole.

alkuunKoostumus ja valmistus

Seuraavassa taulukossa on esitetty vedenparannus-aineeseen lisättävät kemikaalit ryhmiteltyinä vaikutustapansa mukaisesti. Ensimmäisenä ovat kemikaalit, jotka muodostavat suojaavan kerroksen kalan limakalvoille. PVP ja karboksimetyyliselluloosa riittävät tähän tarkoitukseen, joten vaikeammin saatavia aineksia ei välttämättä edes tarvita.

Ensin pitää selvittää millaista vedenparantamista tarvitsee:
riittääkö limakalvosuoja vai
tarvitaanko koorinpoistoa (vedenpuhdistuslaitokset tietävät, josko ja missä muodossa klooria lisäävät) tai
onko syytä lisätä vitamiineja, joita kuitenkin on hyvissä kalanruoissa vai
pitäisikö lisäillä hivenaineita, kuten jodia vai
tarvitaanko vedenparannus-ainetta lainkaan?

Taulukossa on ensin lisättävä aine, sitten sen määrä litrassa vedenparannus-ainetta ja lopuksi annosteluohjeen (10 ml/40 litraan uutta vettä) mukainen ainepitoisuus akvaariossa (esim: PVPtä lisätään 6 g litraan ja akvaariossa sitä tulisi olemaan 1,5 mg/l) Vedenparannus-aineessa on bakteereille kelpaavia aineita, joten sitä ei ole syytä valmistaa kovin suuria määriä ja se on syytä säilyttää jääkaapissa. Säilyvyttä voidaan toki lisätä vaikka bentsoehapolla (5 grammaa/litraan, tämäkin hajoaa sitten akvaariossa bakteerien toimesta). C-vitamiini on erittäin helposti hapettuvaa, joten sen lisääminen aiheuttaa liuoksen huonon pitkäaikaisen säilyvyyden. B-nitamiineillaa ja niiden sukulaisilla on ihon parantumista edistävä vaikutus. Niitä voi kysellä ja tilailla apteekeista. Näitä vitamiineja on jo normaalisti kalojen ruoassa; varsinkin tuore- ja pakasteruoissa eikä niiden lisääminen vedenparannus-aineisiin ole hyvin syötetyille akvaariokaloille siten ehdottoman tarpeellista.

Kompleksinmuodostajilla on tarkoitus vähentää vesijohtovedessä mahdollisesti olevan kuparin ja muiden raskasmetallien myrkyllisyyttä. Niitä on siis syytä lisätä, mikäli kaloille haitallisia raskasmetallipitoisuuksia käyttövedessä esiintyy.

Hivenaineiden lisääminen voistaa niiden mahdollisen puutteen tai vähyyden, mutta niiden yliannostuksessa on omat vaaransa. Jodi lisätään (tarvittaessa) kaliumjodina (KJ).

Määrä Aine Pitoisuus vedessä
     
6 g / l Polyvinyylipyrrolidoni (PVP) 1,5 ppm
6 g / l Karboksimetyyliselluloosa 1,5 ppm
6 g/l Tanniini 1,5 ppm
25 ml/l Aloe vera ekstrakti 6,25 ppm
     
100 mg / l vitamiini B1 25 ppb
100 mg / l vitamiini B2 25 ppb
100 mg / l niasiini aiemmin myös vitamiini B5 25 ppb
100 mg / l vitamiini B6 25 ppb
5 mg / l vitamiini B12 1,25 ppb
500 mg / l dekspantenoli aiemmin myös vitamiini B3 125 ppb
5 g / l vitamiini C 1,25 ppm
     
120 mg / l
(5 mmol / l)
magnesium
=1,232 g MgSO4 × 7 H2O
30 ppb
465 mg / l
(1,25 mmol / l)
EDTA 115 ppb
350 mg / l
(1,25 mmol / l)
HEEDTA 88 ppb
490 mg / l
(1,25 mmol / l)
DTPA 123 ppb
240 mg / l
(1,25 mmol / l)
NTA 60 ppb
     
200 mg / l jodi
= 262 mg KJ
50 ppb
10 mg / l litium
= 61 mg LiCl
2,5 ppb
     
 5 g / l kaliumsulfaatti 1,25 ppm
(= 0,56 ppm K)

Tanniini (parkkihappo) reagoi happamesti ja tekee tämän vedenparannus-aineen happameksi. Tanniini on myös ainoa ainesosa, joka ei liukene kokonaan. Saadaan suspensio, jonka vuoksi vedenparannus-ainepulloa on syytä ravistella aina ennen käyttöä.

C-vitamiini eli askorbiinihappo tekee samoin vedenparannus-aineen happameksi. Akvaarioveden pH-puskureista (karbonaatti-kovuus eli alkaliniteetti sitten riippuu, onko lisätyllä vedenparannus-aineella vaikutusta akvaarioveden happamuuteen.)

alkuunAnnostelu

Tämän ohjeen mukaista vedenparannus-ainetta lisätään 10 ml 40 litraan uutta vettä

alkuunValmiina tilattavissa Saksasta

Tämän ohjeen mukaista vedenparannus-ainetta on myös valmiina tilattavissa:
www.drak.de.

© Jukka Järvi. Sivu on julkaistu 13:03.2004 ja viimeksi päivitetty: 8.12.2007 20:24