Sivuston teko on kesken

Etusivu > Taudit > Kalojen immunologiaa
Kalojen immuniteetti
Kaloilla kuten muillakin selkärankaisilla on puolustusmekanismit tautien ja loisten torjumiseksi. Osa tautien ja loisten torjunnasta on yleisluontoisia, kuten kalojen ihon lima, joka on jatkuvasti uusiutuvaa ja toimii tehokkaana esteenä.

Mikäli limakerros jostain syystä rikkoutuu, voivat bakteerit ja loiset helposti päästä kalaan. Limakerros voi rikkoutua, jos kalan iho vahingoittuu. Samoin kemialliset ja fysikaaliset ärsykkeet voiva vahingoittaa limakerrosta. Poikkeava pH ja likainen vesi sekä monet myrkylliset yhdisteet vahingoittavat limakerrosta ja sitä erittäviä soluja.

Evien tyvissä ja verenkierrossa on soluja, joiden tehtävänä on muodostaa ympäristöstä kalaan tulevien taudinaiheuttajien ja vahingollisten aineiden vasta-aineita. Tätä sanotaan immunologiseksi järjestelmäksi. Sille on tyypillistä että se on ensin opittava. Kun kala on saanut tartunnan, immuunisysteemi aktivoituu ja alkaa vasta-aineiden tuoton ikäänkuin tyhjästä. Tämä ottaa oman aikansa. Seurauksena kalaan muodostuu immuniteetti kyseiselle ärsykkeelle.

Saman ärsykkeen (vars. bakteerit ja virukset) yrittäessä uudelleen tunkeutua kalaan, on vasta-aineita jo jonkin verran olemassa ja niiden lisätuotanto käynnistyy nopeasti.

Selvästi tämä ilmenee, jos akvaarioon, jossa on terveen oloisia kaloja, tuodaan uusia terveitä kaloja. Uusilla kaloilla ei ole lainkaan immuniteettia akvaariossa olevia taudinaiheuttajia vastaan, ja uudet kalat sairastuvat.

Puhkeaa epidemia, joka voi olla niin paha, että alkuperäisten kalojen immuuni-systeemin teho ei enää riitä, ja nekin sairastuvat.

Siksikin karanteeni ja uusien kalojen pitäminen karanteenissa on perusteltua. Kalat totutetaan vähitellen muutaman viikon aikana uusiin oloihin, jolloin ne samalla "tavallaan rokotetaan".