Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Taudit - Kidusmadot

K.

Kidusmadot

Taudin oireet
Taudin aiheuttaja
Taudin hoito
Ennalta-ehkäisy

Kidusmadot, useimmiten Monogenea-luokkaan kuuluvat Gyroctylus- , Dactylogyrus- tai Monocoelium-suvun madot.

alkuun

Vaarallisuus ihmiselle

Kalojen kidusmadot eivät ole ihmiselle haitallisia. Eivät tartu eivätkä aiheuta mitään oireita.

alkuun

Taudin oireet

Kun matoja on runsaasti, kalalla on hengitysvaikeuksia. Kiduksissa on pieniä tuskin paljain silmin havaittavia matoja. Kidukset verestävät, niissä on turvotusta, yhteenkasvua, ylimääräistä limanmuodostusta, yms. mitkä vaikeuttavat hengitystä. Liman muodostus voi olla niin runsasta että jo se estää tehokkaasti veden virtausta kiduslehdyköiden väleissä.

Oireiden pitkittyessä kala laihtuu ja heikkenee, jolloin se saa helposti muitakin tauteja, kuten alkueläinloisia sekä bakteeriperäisiä sekundaarisiä tulehduksia.

Hengitysvaikeudet eivät sinällään todista kaloissa olevan juuri kidusmatoja. Syynä voi olla esimerkiksi kidusten vahingoittuminen ja muutkin taudit. Jos kaikilla tai momella kalalla on samanaikaisesti selviä hengitysvaikeuksia, voi syynä olla hapenpuute tai ammoniakkimyrkytys.

alkuun

Taudin aiheuttaja

Taudin aiheuttavat kidusmadot, joista yleisimpiä ovat jotkin Monogenea-luokkaan kuuluvat Gyrodactylus- tai Dactylogyrus-suvun madot.

Gyrodactylus-suvun madot synnyttävät eläviä poikasia, jolloin yhden madon sisällä on eri-ikäisiä toukkia, joiden sisällä on edelleen eri-ikäisiä toukkia useassa sukupolvessa. Tällainen lisääntyminen on nopeaa, ja niinpä mato runsastuukin hyvin lyhyessä ajassa. Ymmärtää hyvin miksi esimerkiksi tälle loiselle heikosti vastustuskykyiset lohenpoikaset kuolevat Norjan joissa totaalisesti.





Dactylogyrus spp.

Muita Monogenea -luokkaan kuuluvia kalojen kiduksissa tavattavia loismatoja ovat esim. Dactylogyrus spp. (kuvassa) ja Monocoelium spp. Dactylogyrusta esiintyy yleisesti myös kalojen iholla ja evissä. Viimeksi mainitut matosuvut lisääntyvät munimalla.

Cichlidogyrus, jolla on neljä tarttumakoukkua, esiintyy kirjoahvenissa.

Kidusmadot kiinnittyvät isäntäänsä peräpäässä olevien tarttumakoukkujen avulla.

alkuunTaudin hoito

Ongelmallista torjunnassa on se etteivät käytettävissä olevat lääkkeet juuri tehoa munavaiheiseen. Myöskään kaikkien lajien ikää ja kehityskierron pituutta ei tunneta, joten tarkkoja annostelu- ja/tai käyttöaikaohjeita ei voi antaa. Monet Gyrodactylus-suvun lajit ovat kuitenkin lajispesifisiä, joten eri kalalajien osalle saattaa (tämän suvun kyseessä ollen) olla mahdollista esittää tarkkojakin parannusohjeita.

Kaupoista saatavat kidusmatolääkkeet (esim. Gyrotox) tehoavat (oikeinkäytettyinä) yleensä. Myös varsinaisia loismatolääkkeitä voidaan käyttää

alkuunEnnalta-ehkäisy

Useissa luonnosta tuoduissa ja massaviljellyissäkin on kidusmatoja, joten maahantuojien ja kauppiaiden karanteeni on tarpeen. Hengitysvaikeuksista kärsivistä kaloista pitää tutkia kidusmadot (ja muut kidusloiset) sekä ryhtyä tarvittaviin ehkäisyyn ja lääkehoitoon. Kidusmatoja ei saisi esiintyä kaupoissa tai myytävissä kaloissa.