Sivuston teko on kesken

Akvaariokemikaalien valmistamisesta kotona

Huomio: Näillä sivuilla esitettyä tietoa ei ole missään tapauksessa tarkoitettu korvaamaan valmistajan tuottamaa informaatiota, ja valmisteen mukana tulevat ohjeet on aina luettava huolellisesti ja niitä on syytä noudattaa. Vastuu mahdollisista virheistä ja epäonnistumisista on aina kalojen lääkitsijällä.

Tämä kirjoitus käsittelee mahdollisuutta valmistaa kotona akvaarion hoidossa tarvittavia kemikaaleja kuten kalalääkkeitä ja kasvilannoitteita. Tarkoitus ei ole mennä yksityiskohtiin vaan antaa yleisohjeita.

Kaikki valmisteet kannattaa säilyttää mahdollisimman pitkään raaka-aineinaan, sekoittamatta niitä keskenään tai liuottamatta niitä veteen. Kuiva-aineet säilyvät erittäin hyvin kuivassa, ilmatiiviissä astiassa liialta lämmöltä ja valolta suojassa. Sopiva lämpötila on 15-20(-25) astetta. Ruskea lasinen tai valkea muovinen lääkepurkki on syntynyt juuri tähän tarpeeseen. Jotkin aineista saattavat hapettua tai kostua huoneilmassa joten pakkausten huolellinen sulkeminen on tärkeää.

Säilyttäminen avatussa paperi tai muovipussissa aiheuttaa jauheiden kostumisen ja monesti sitä seuraa suoranainen kivettyminen. Liuokset on vieläkin tärkeämpää säilyttää tiiviisti suljetussa astiassa sillä liuottimen haihtuminen aiheuttaa kasvavaa mittavirhettä aineen annosteluun. Kuivista aineista kannattaa siis sekoittaa aina vain lyhyeksi ajaksi (kuukausiksi, enintään puoleksi vuodeksi) tarvittava määrä seoksia tai liuoksia.

Liuoksia valmistettaessa voi esimerkiksi valmistaa väkevän kantaliuoksen puoleksi vuodeksi ja laimentaa siitä aina kuukausittain tarvittavat annokset vedellä. Väkevät liuokset nimittäin säilyvät laimeita paremmin. Kantaliuoksia ei kuitenkaan kannata käyttää sellaisinaan koska niiden annostelu on hankalampaa. Väkevää liuosta annosteltaessa pienikin yli- tai aliannos merkitsee isompaa virhettä (ja riskiä) kuin laimeaa liuosta käytettäessä. Myös liuokset tulee säilyttää liialliselta valolta ja lämmöltä suojattuna. Jälleen ruskea (miksei myös vihreä) lasipullo tai valoa heikosti läpäisevä muovipullo tiiviillä korkilla on paras vaihtoehto. Kantaliuoksen säilyttämiseen myös 5 l kanisteri voi tulla kysymykseen. Liuos on ravisteltava huolellisesti mahdollisen sakan liuottamiseksi/havaitsemiseksi ennen annostelua.

Aineita mitattaessa on syytä käyttää tarkkaa vaakaa, milloin se vain on mahdollista. Painomitat ovat aina varmempia kuin tilavuusmitat. (Lämpötila vaikuttaa tiheyteen ja siten tilavuuteen mutta ei massaan.) Tavanomainen kotitalousvaaka punnitsee yleensä vain gramman tarkkuudella, mikä on harvoin riittävä erityisesti lääkkeitä valmistettaessa. Vähintään kymmenesosa (1/10) gramman, mieluummin sadasosan (1/100) tarkkuus on yleensä tarpeen. Se että vaaka näyttää niin ja niin monta desimaalia ei vielä tarkoita että tämä olisi vaa’an mittaustarkkuus. Todellinen tarkkuus löytyy käyttöohjeesta tai arvokilvestä. Tilavuusmitat tulevat kysymykseen lähinnä nestemäisiä aineita mitattaessa ja kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Leivonnassa käytetyt ruokalusikka (rkl), teelusikka (tl) ja desilitra (dl) eivät missään tapauksessa sovellu lääkkeiden valmistamiseen! PMDD:nkin valmistamiseen vain varauksin. Liuoksia mitattaessa (alle 50 ml tilavuudet) ruisku on riittävän tarkka ja usein myös näppärin työkalu; lisäksi niitä on helposti ja suhteellisen edullisesti saatavilla. Liuottimia tai muuten vain liukasliikkeisiä nesteitä varten parhaita ovat kumimäntäiset ruiskut. Oraalinesteille tarkoitettuja annosteluruiskuja ei pidä käyttää: ne ovat huonompilaatuisia ja epätarkempia kuin varsinaiset injektioruiskut. Missään tapauksessa ei pidä käyttää lapsen tai lemmikkieläimen antibioottimikstuuran annosteluun käytettyä ruiskua koska se voi sisältää jäämiä lääkeainetta jota ei ole tarkoitettu akvaarioon.

Ensimmäinen edellytys akvaariokemikaalien valmistamiselle kotona ovat siis riittävän tarkat välineet. Toinen, vielä huomattavasti tärkeämpi edellytys, on käytettävien kemikaalien soveltuvuus käsiteltäväksi kotioloissa. PMDD:ssä käytettävät aineet ovat suhteellisen harmittomia, mutta akvaariokalojen lääkkeissä käytetään hyvinkin haitallisia aineita. Esimerkiksi resorsinoli, bentsalkonikloridi, butyyliglykoli, formaldehydi, kuparisulfaatti, trifenyylimetaanivärit (mm. malakiittivihreä, briljanttivihreä ja kristallivioletti) ja fenoli joita ainakin akvaariokalojen lääkkeissä on käytetty eivät sovellu kotona käsiteltäviksi. Osa niistä on haitallisia ja pölyäviä, niiden käsittely edellyttää siis kunnollisia suojaimia (hanskat, hengityssuoja, lasit) ja vetokaappia. Väärällä käsittelyllä näillä aineilla vaarantaa paitsi itsensä myös ympäristönsä (perheensä). Monet aineista ovat HYVIN värjääviä; huolimattomalla käsittelyllä voi värjätä itsensä ja ympäristön hyvinkin pysyvästi esimerkiksi sinivihreäksi. Joukossa on myös herkistäviä, ärsyttäviä ja peräti karsinogeenisia (syöpävaarallisia) aineita (resorsinoli, formaldehydi, fenoli). Butyyliglykoli ja kuparisulfaatti taas voivat aiheuttaa myrkytyksen jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Kemikaalien käsittelyyn on parasta käyttää siihen soveltuvia, täysin erillisiä välineitä. Esimerkiksi muoviset kertakäyttölusikat ovat turvallinen valinta jauheiden käsittelyyn

Tekstin on antanut käyttööni: Tero Kankaanperä (kankaanp(a)hytti.uku.fi). Kaikenlaiset kommentit, parannusehdotukset ja täydennykset ovat tervetulleita!