Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Taudit - Valkopilkkutauti

K.

Valkopilkkutauti (ICH)

Taudin torjunta



Valkopilkkutaudin (ICH) aiheuttaa ripsieläimiin eli ciliaatteihin kuuluva Ichthyophthirius multifiliis niminen alkueläin. Loisella on erilaisia kehitysvaiheita. Täysikasvuinen loinen tunkeutuu kalan ihon sisässä olleesta käytävästään ja painuu pohjalle.

Kalan ihoon jää reikä, josta sekundääriset vesibakteerit saattavat helposti tunkeutua kalaan ja aiheuttaa aluksi paikallisen tulehduksen. Tästä saattaa, jos bakteerit pääsevät kalan verisuonistoon kehittyä yleismyrkytys.

Kalassa ollessaan loinen on helposti tunnistettavissa elävänä pyörivästä liikkeestään ja hevosenkengän muotoisesta isommasta tumastaan. Tumia on kaksi, joista isompi on makronukleus ja pienempi mikronukleus.


Kuvassa loinen on lähes täysikokoinen eli jopa noin 1 mm läpimitaltaan. Loinen on kiinni kalan selkäevässä, joten kuvassa näkyy pari eväruotoa.



Alemmassa kuvassa on mikroskooppileike, jossa loinen näkyy kalan kiduksessa. Kiduksen rakenne on tuhoutunut, ja kala kärsii sekä veren vuodosta että veren vähyydestä.



Pohjalle painunut loinen muodostaa kotelon, jonka sisällä se jakautuu useita kertoja peräkkäin kahtia. Lopulta kotelo aukeaa ja jopa 1024 parveilijaa lähtee etsimään uutta isäntäkalaa. Mikäli tällaista ei löydy noin 48 tunnin kuluessa, parveilija menehtyy. Parveilijat ovat päärynänmuotoisia ja kokonaan ripsien peittämiä.

Heti kun parveilija on löytänyt kalan, se porautuu pyörivin liikkein kalan ihon sisälle. Loinen käyttää ravinnokseen kalan kudoksia ja ruumiinnesteitä. Loisen jatkuvasti pyörivä liike ärsyttää kalan ihoa, jonka reaktion tuloksena ihon alle kasvaa kohouma, mikä näkyy valkoisena pilkkuna. Kypsyminen täysiaikaiseksi loiseksi kestää kalan ihossa yli 24 asteessa noin 10-14 vrk ja alle 21 asteen lämmössä yli kolme viikkoa.

alkuun

Taudin torjunta

Pilkkutaudin torjunnassa on tärkeää muistaa, että mitkään käytettävissä olevat lääkkeet eivät tehoa kalan ihossa oleviin loisiin. Parveilijat ovat helposti tuhottavissa. Torjuntaan onkin ryhdyttävä heti ensimmäisten pilkkujen ilmestyttyä, jotta uusien parveilijoiden tarttuminen voidaan torjua. Lääkitystä tai hoitoa on jatkettava vielä senkin jälkeen kun viimeiset pilkut kaloista ovat hävinneet, jotta viimeisetkin pohjalla vielä vapautuneet parveilijat tuhoutuvat. Käytännössä noin viikon ajan viimeisten pilkkujen havaitsemisesta. Tosin pilkkuja voi olla piilossakin vaikkapa kalan kiduksissa.

Pilkkutauti voidaan karanteenivaiheessa uusissa kaloissa hoitaa täysin ilman lääkitystäkin.

Lämpötilan nosto muutamalla asteella lyhentää loisen kiertoa ja siten tarvittavan lääkekuurin kestoa. Samalla kaloihin kohdistuva stressi lyhenee.

Usein pilkkutauti puhkeaa, pian sen jälkeen kun akvaarioon on lisätty kaloja. Usein tällöin syytetään kauppiasta; väitetään että hän on myynyt sairaita kaloja, koska tauti puhkesi pian oston jälkeen. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole!

Monesti on myös väitetty olevan erityisiä "kestomuotoja", mutta sellaisten olemassaoloa ei kuitenkaan ole todettu. Pikemminkin akvaariossa on valkopilkkutauti piilevänä.

Ei ei näy, koska loisia on vain muutamia esimerkiksi kiduksissa ja evien tyvissä.Se eivät myöskään kasva kovin kookkaiksi, koska kalan immuunijärjestelmä pystyy pitämääm loiskannan kurissa. Vallitsee tasapainotila loisten ja isäntien välillä.

Kun nyt akvaarioon tuodaan uusia kaloja, joilla ei ole riittävää immuniteettia akvaariossa ennestään olevia loisia vastaan, tauti puhkeaa, kun suuri määrä parveilijoita pääsee kehittymään. Tällöin sairastuvat vaihtelevassa määrin akvaarion kaikki kalat. Loiset vahingoittavat kalojen ihoa, ja tilanne pahenee jatkuvasti.