Aquahoito.info'n akvaariosivusto

Alkusivu - Taudit - Tautibakteerit

K.

Akvaariokaloihin tauteja aiheuttavat bakteerit

Vaarallisuus ihmiselle
Tautibakteerien jaottelusta
Tulehdukset ja bakteerimyrkytykset
Varsinaiset bakteeritaudit
Ennalta ehkäisy
Hoito
Kirjallisuus

Bakteereita esiintyy kaikkialla ympäristössämme. Monet niistä ovat hyödyllisiä, mutta joukossa on monia vakavia ja hengenvaarallisiakin tauteja eläimille ja kasveille aiheuttavia bakteereja.

Bakteerit ovat pieniä ja paljain silmin näkymättömiä. Suurennuslasikaan ei riitä, vaan tarvitaan vähintään mikroskooppia ja mieluummin elektronimikroskooppia bakteerien muodon ja sisällön näkemiseen.

alkuun

Vaarallisuus ihmiselle

Resistenssin eli lääkkeiden vastustuskyvyn muodostumisen estämiseksi on syytä mahdollisimman vakavasti varottaa profylaktisesta eli ns. ennalta-ehkäisevästä lääkityksestä. Siinähän käytetään alhaista lääkepitoisuutta tarkoituksena sekä torjua piilevät taudinaiheuttajat että ehkäistä tautien esiintyminen. Seurauksena saattaa kuitenkin erittäin helposti olla vastustuskykyisten loisten kehittyminen.

alkuun

Tautibakteerien jaottelusta

Kalojen bakteeritaudit voidaan jakaa kahteen ryhmään:

1. Taudit (vars. tulehdukset tai bakteerimyrkytykset), joita aiheuttavat yleiset vesibakteerit, etenkin Pseudomonas- ja Aeromonas-sukuihin kuuluvat. Ne eivät aiheuta terveisiin hyväkuntoisiin kaloihin minkäänlaisia oireita, vaikka näitä bakteereita vedestä ja kalojen iholta aina löytyykin. "Jalostettujen", stressaantuneiden, heikkokuntoisten ja vahingoittuneiden kalojen luontainen vastustuskyky ei riitä, jolloin nämä bakteerit aiheuttavat kaloihin helposti tulehduksia ja muita oireita.

Kuvassa kalan otsassa on bakteerien aiheuttama avonainen haava, joka on bakteerien aiheuttama. Kala on mahdollisesti ensi vahingoittunut jossain törmäyksessä, ja sen seurauksena on tullut bakteeritulehdus.



Bakteerit ovat hajottaneet kalan kudosta, ja kuollut kudos on irronnut, jolloin jäljelle jää syvä kraaterimainen avanne, jonka reunoilla tulehdus etetee.

2. Varsinaiset kalataudit, joiden aiheuttajabakteerit voivat lisääntyä vain kaloissa. Monet niistä muodostavat kesto- tai lepoitiöitä, joten ne voivat säilyä pitkään kalattomassakin akvaariossa.

Viereisessä kuvassa on 1) liikkuvia lyhyitä sauvabakteereita (esim. Pseudomonas- tai Aeromonas-sukuisia) 2) kokkeja 3) liikkuvia Pseudomonas-sukuisia.

4) liukuvia ja taipuilevia columnaris-bakteereita.

alkuun

Tulehdukset ja bakteerimyrkytykset

Hemorrhaginen septikemia (vertavuotava) verenmyrkytys on tauti, jonka etiologiaa ei ole vielä täysin selvitetty. Sairaiden kalojen haavoista ja kudoksista eristetään Aeromonas- Pseudomonas-sukuisia yleisiä vesibakteereita, joita on kaikkialla vedessä. Normaalisti kalat eivät sairastu tähän tautiin, elleivät ole joko stressaantuneita, loisten ja muiden sairauksien vaivaamia (tai ylijalostettuja kultakaloja, joiden ruuansulatus- ja muu sisäelimistö ei enää toimi normaalisti) ja heikkoja.

Taudin alkuperäisenä syynä on pidetty jotain virusta, mutta voi olla niinkin, että tauti ensin iskee johonkin heikkoon yksilöön, Tässä bakteerien virulenssi saattaa nousta ja muiden kalojen näykkiessä sairaita, tauti nopeasti leviää.

Yleensä taudin epidemiamaiseen esiintymiseen liittyy veden heikko laatu, jolloin kalat eivät enää pysty puolustautumaan.

Kalojen vesipöhö ja siihen liittyvä nesteen kertyminen ruumiinonteloon on sekin samojen bakteerien aiheuttamaa. Mikäli tauti ei ole edennyt kovin pahaksi, on lääkitys antibiooteilla teoriassa mahdollista. Monet bakteerikannat ovat kuitenkin ja antibioottiresistenttejä, joten sairaiden kalojen nopea eristäminen (tartuntavaaran vähentämiseksi) on ainoa ensiaputoimenpide. Ellei kala osoita parissa päivässä toipumisen ja paranemisen merkkejä se on syytä lopettaa. Alkupäiseltä esiintymispaikaltaan tuotujen kalojen hoitaminen on helpompaa, edellyttäen että ne on pidetty erillään Kaukoidän massaviljellyistä kaloista.

Itä-Aasiasta tuotetuissa kaloissa esiintyvät Pseudomonas- ja Aeromonas-kannat ovat monasti antibioottiresistenttejä, joten näiden sairastuttamat kalat ovat vaikeasti parannettavissa. Asiasta on aina syytä neuvotella kalasairauksiin perehtyneiden eläinlääkärien kanssa, ennen omia "lääkekokeiluja".

Antibioottiresistenssi ja parantumattomat tarttuvat kalataudit on niin vakava asia, että vastuuntuntoisten maahantuojien pitäisi varmistua tavasta, jolla kaloja on viljelty ja käsitelty ennen kuin kaloja ao. maasta tai viljelijältä maahamme tuotetaan.

Evärutto iskee helposti kalojen vahingoittuneisiin eviin. Taudin aiheuttajana todetaan tavallisesti Vibrio-sukuihin kuuluvia bakteereita.

Monissa kaloissa, kuten neontetroissa esiintyvän neontaudin lisäksi tunnetaan myös valeneontetratauti. Sen oireet ovat varsin samankaltaiset kuin parantumattomassa neontetrataudissakin. Valeneontetrataudin aiheuttaa Nocardia-sukuun kuuluva bakteeri. Tämä gram-positiivinen sauvabakteeri pääsee kaloihin niiden ihovaurioista tai iholoisten tekemistä haavaumista. On mahdollista että bakteeri tarttuu ihon haavoista myös ihmiseen. (Suojakäsineet!).

alkuun

Varsinaiset bakteeritaudit

Varsinaiset (obligatoriset) kalapatogeenit bakteerit. Näistä tunnetuimpia ovat kalatuberkuloosia aiheuttavat Mycobakteerit.

Kalatuberkuloosi

Tautiin ei juuri tunneta lääkitystä. Pitkälle ehtineeseen tuberkuloosiin sairastuneet kalat on syytä lopettaa nopeasti ja kivuttomasti, jotta bakteeri ei leviäisi. Lievän tartunnan saaneet kalat voivat hyvissä oloissa koteloida bakteerit, ja pitemmän ajan kuluessa tuhota ne. Kuitenkin stressi, vahingoittuminen ja muut bakteeri- tai loistaudit saattavat kiihdyttää tuberkuloosin etenemistä.

Tautia esiintyy yleisesti tuontikaloissa (joidenkin kirjallisuustietojen mukaan jopa 80% tuontikaloista kärsii tuberkuloosista). Maahantuojien pitäisi tutkia tuomansa kalaerät, ja palauttaa kaikki ne, joissa kalatuberkuloosia tai muita parantumattomia kalatauteja todetaan (Eläinsuojelulain 14 § kieltää sairaan eläimen luovuttamisen terveenä eli kyseessä on lain kunnioittaminen ja sen noudattaminen, vaikka lain noudattamista näiltä osin ei ainakaan toistaiseksi valvota.)

Taudin ulkoiset oireet ovat varsin samankaltaisia kuin monessa muussakin pitkälle ehtineessä taudissa. Varma diagnostisointi voidaan tehdä mikroskooppisesti (jos sisäelimissä on tuberkkeleja tai mycobakteeripesäkkeitä).

Suurutto tai suuhome


Silloin tällöin näkee varsinkin eläviä poikasia synnyttävillä hammaskarpeilla valkeita "homemaisia" valkeita tupsuja tai laikkuja. Siitä voi olla kalan huulissa, mistä varsinkin vanhemmassa akvaariokirjallisuudessa nimi "suuhome".

Nimi on harhaanjohtava, sillä kyseessä on Fleksibacter-sukuun kuuluvia bakteereita, ja taudin oikea nimi on suurutto tai Columnaris-tauti. Taudin aiheuttaja on gram-negatiivinen sauva.



Kuvassa vaalea suuruttolaikku miekkapyrstön huulessa. Bakteeri muodostaa columneja (tyypillisiä solukasaumia).

Taudin hoitokeinoja voi kysellä eläinlääkäreiltä. Myös jotkin akvaarioliikkeiden hoitoaineet saattavat tehota. Mikroskoopin alla bakteeri on helposti tunnistettavissa tyypillisestä käyttäytymisestään.

alkuun

Ennalta-ehkäisy

Ennalta-ehkäisevänä on akvaarion vedenlaadusta huolehtiminen ja kalojen stressin välttäminen tehokkain. Kalojen tulisi olla keskenään sopivia ja samantapaisissa vesiolosuhteissa viihtyviä; ei siis happamesta ja emäksisestä pitäviä kaloja samaan akvaarioon jne.

alkuun

Hoito

Hoitokeinona tulevat kyseeseen (taudin alkuvaiheessa) akvaarioliikkeistä saatavat kalojen bakteeritauteihin tehoavat valmisteet (kuten Furanaasi ja sen johdannaiset yms.) Taudin leviämisen ehkäisemiseksi sairas kala on syytä eristää karanteeni- (sairaala-)akvaarioon.

alkuun

Kirjallisuus Kirjallisuus


 
© Jukka Järvi. Sivu on julkaistu 20:11.2005 ja viimeksi päivitetty: 24.2.2007 16:13