Sivuston teko on kesken

Alkusivu - Taudit - Ripsieläimet

Kalojen sairastumisia aiheuttavat myös erilaiset elottomat tekijät.

Ripsieläimet eli ciliaatit

Vaarallisuus ihmiselle
Taudin oireet
Taudin aiheuttaja
Taudin hoito
Ennalta-ehkäisy

alkuun

Vaarallisuus ihmiselle

Akvaariokalojen loisina mahdollisesti massoittainkin tavattavat ciliaatit ovat täysin vaarattomia ihmiselle. >alkuun

Taudin oireet

Samentuneista ihon laikuista voidaan tavata eri iholoisia. alkuun

Taudin aiheuttaja

Chilodonella sp. Ciliaatteihin l. ripsieläimiin kuuluva Chilodonella cyprini eli "suuri ihonsamentaja" (Varjo, 1982) esiintyy melko usein näissä samentumissa. Loinen on suhteellisen iso jopa 0,07 mm kokoinen ja tavallisesti pavun muotoinen. Loinen liukuu ripsiensä avulla pitkin kalan ihoa ja kiduksia.

Ravintonaan loinen käyttää kalan limaa ja kuolevaa solukkoa. Monet yleiset vesibakteerit aiheuttavat helposti tulehduksia loisittuihin kaloihin. Kidusten pinnalla loiset ärsyttävät kidusten omaa limantuotantoa, jolloin kalojen hengitys vaikeutuu.

Trichodina-tyyppisten sukujen lajeja esiintyy yleisesti kaloissamme. Niiden määrä on kuitenkin yleensä vähäinen, eivätkä ne tällöin aiheuta mainittavaa haittaa. Kuitenkin heikentyneisiin kaloihin saattaa kehittyä massaesiintymiä, jolloin loinen on tappava tuhotessaan esim. kalojen kidukset.

Trichodina-tyyppiset loiset muistuttavat avattua sateenvarjoa kullekin lajille tyypillisine hammaskehineen. Viereisessä kuvassa vasemmalla yläreunassa on osittain näkyvissä Trichodina sp. solu, sen ripsireuna ja hammaskehä.

ichthyphthiriusIchthyophthirius multifiliis l. valkopilkkutautia tai ICHta esiintyy varsinkin elävää ruokaa saavilla kaloilla aina silloin tällöin. Tauti on saanut nimensä tautiin sairastuneiden kalojen vaaleista pilkkuista evissä ja kyljissä.

Useimmiten tällöin epäillään valkeaa pilkkutautia. Tauti on muodostunut käsitteeksi akvaarioharrastajien keskuudessa. Taudille on annettu lyhyt nimi ICH. Ichthyophthirius multifiliis voidaan tunnistaa jo voimakkaalla suurennuslasilla. Helpoimmin se käy ottamalla sairas kala haavilla märälle talouspaperille, ja irrottamalla yksi pilkku kalaa enemmin vahingoittamatta varovasti objektilasille. Suurennuslasilla, mutta paremmin mikroskoopin pienellä suurennuksella näkyy elävän loisen pyörivä liike. Eläimellä on hevosenkengän muotoinen tuma eli makronucleus (tumia on kaksi, joista toinen on pieni). Solun pyöriessä sen liike näkyy helposti makronucleuksen asennoista.

Valkea pilkkutauti voi tulla akvaarioon uusien kalojen (jos karanteeni "unohtui !"), pesemättömien ja desinfioimattomien kasvien tai elävän ruuan mukana.

Loinen on kalan ihon pinnan alla, jossa se liikkuu koko ajan pyörien eteenpäin samalla syöden ja kasvaen. Lämpötila ratkaisee, miten kauan loinen kalassa on. Kun loinen on "kypsä", irrottautuu kalasta ja painuu pohjalle. Mikäli loinen saa olla rauhassa, se koteloituu. Kotelon sisällä loinen jakautuu toistuvasti, kunnes lopulta tytärsoluja on yli 1000. Tämä vaihe kestää tavallisesti enintään pari vuorokautta minkä jälkeen kotelo aukeaa ja pienet parveilijat lähtevät etsimään uusia uhreja.

Parveilijat ovat arkoja torjunta-aineille, joten tässä vaiheessa akvaarioliikeistä saatavat hoitoaineet tehoavat. Elleivät loiset 48 tunnin kuluessa löydä uutta isäntää, ne kuolevat (Schäperclaus 1966).

Kun akvaariosta otetaan kaikki kalat karanteeniakvaarioon, ja akvaario saa olla ilman kaloja noin viikon, ovat loiset sieltä kuolleet. Taudin hoito kestää aina vähintään viikon, koska vain parveilijat voidaan tuhota.

Kun karanteeniakvaarioon järjestetään riittävän kova virtaus pohjalle, ei loinen voi kiinnittyä ja koteloitua. Tällöin muodostuu pienempi kotelo, jossa parveilijoita syntyy huomattavasti vähemmän (jos lainkaan). Kun kaikki pilkut kaloista noin parin viikon kuluttua ovat hävinneet, voidaan hoito lopettaa parin vuorokauden päästä (jolloin viimeisetkin parveilijat on tuhottu) ja siirtää kalat takaisin akvaarioon.

Jos hoitoaineita ei ehdottomasti haluta käyttää, voidaan menetellä myös siten, että käytetään kahta karanteeniakvaariota, ja vaihdetaan kalat päivittäin uuteen altaaseen. Tyhjä allas pestään huolellisesti (jolloin kiinniolevat kotelot tuhotaan) ja täytetään vedellä sekä ilmastetaan ja temperoidaan. Tämä menetelmä jatkuvine siirtoineen kuitenkin rasittaa ja stressaa kaloja.

Tetrahymena-lajit loisivat ajoittain kaloissa. Kyseessä on varsinaisesti rehevissä vesissä esiintyvä "mädänsyöjä." Sen on epäilty kuitenkin olleen aikoinaan yleisen eläviä poikasia synnyttävien hammaskarppien "syysruton" aiheuttaja. Loinen on tavallisesti ovaalin muotoinen ja pitkittäisissä riveissä olevien värekarvojen peittämä.

Silloin tällöin varsinkin kalojen kiduksissa esiintyy kellomaisia ciliaatteja. Näitä on useita eri lajeja. Esimerkiksi Glossatella piscicola ja monet muut istuvat kiinni kalassa. Ei ole varmaa, ovatko ne varsinaisesti loisia vai "vapaamatkustajia". Jos niitä on paljon, kiusaavat ne kalaa. Torjuntaan riittää 1,5 % ruokasuolakylpy tai 1:4000 formaliinikäsittely tunnin ajan. Kalojen kuntoa on jatkuvasti tarkkailtava sekä lopetettava käsittely, jos kalat alkavat voida huonosti.

alkuun

Taudin hoito

Hoitojen osalta katso kunkin taudin kohdalta
Valkopilkkutauti
Ihon samennukset

alkuun

Ennalta-ehkäisy

Ennalta ehkäisevinä toimenpiteitä voisi mainita ettei kaloille pitäisi syöttää suoraan luonnosta pyydettyä elävää ruokaa, koska siinä voi olla taudinaiheuttajia. Kunnollinen huuhtelu juoksevalla vedellä auttanee ainakin jonkin verran. Varminta olisi kuitenkin antaa tällainen ruoka pakastettuna ja sulatettuna.

Lisäksi pitää muistaa että näitä loisia kaloissa on lähes aina, mutta terveet ja hyväkuntoiset kalat torjuvat tehokkaasti niiden massaesiintymät. Parhaita ennalta-ehkäisykeinoina ovatkin vaihteleva kyseiselle lajille sopiva ravinto ja hyvä vesihygienia.