Akvaarion Oscari
 Taudit
 -Tutkiminen

Haulla voi hakea sivustossani sanaa tai sanoja;
+kala = Sanan täytyy esiintyä tuloksissa.
-kasvi = Sana ei saa esiintyä tuloksissa.
Villit merkit:
? mikä kirjain tahansa; * kirjainryhmä
Hae sivustosta Netistä
FreeFind
Bakteerinäyte sairaasta kalasta
 
  Välineet
Bakteerinäytteen otto

alkuunMiltä bakteeritulehdus näyttää

Todettakoon tässäkin yhteydessä, että vain aniharvat akvaarioliikkeet kykenevät antamaan asiallisia ohjeita kalojen bakteeritaudeista ja niiden hoidosta. Ihotulehduksia Bakteerit voivat aiheuttaa kaloihin joko paikallisia ja/tai yleisiä tulehduksia.

Paikallisessa tulehduksessa usein alkusyynä on ollut jokin iholoinen tai ihovaurio, johon bakteerit ovat päässeet. Kuvassa kirjolohen pyrstönvarressa on parikin paikallista tulehdusta Kalatäin pistojen jäljiltä.

Sairaita lahnoja

Yleisissä tulehduksissa voidaan puhua bakteerien aiheuttamasta yleisestä myrkytystilasta, jota usein seuraa kuolema. Bakteerit ovat verenkierron mukana levinneet kaikkialle ruumiiseen. Kuvan alemman lahnan ruumiinontelo on tulehtunut, ja samoin iho peräevän yläpuolelta.
Tulehtunut uimarakko


Myös jotkut sisäelimet voivat tulehtua. Tulehtunut alue on punainen, koska siinä verisuonisto on laajentunut. Alue saattaa myös verestää.

Varsin usein kalojen tulehdukset ja tulehdustaudit ilmenevät stressin yhteydessä ja sen jälkeen.

Bakteeritautien ja -tulehdusten torjunnan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että lääkitys ja hoito voidaan aloittaa riittävän ajoissa. Tämä edellyttää bakteerien eristämistä sairaista kaloista sekä tulehduksen aiheuttajan tunnistamista ja resistenttitestejä.

Mikäli edelläoleviin toimenpiteisiin ei ole mahdollisuuksia joudutaan turvautumaan akvaarioliikkeistä saataviin hoitoaineisiin. Niiden vaikutusalue on usein riittävä, mutta aina ei yleislääkkeen teho riitä tulehduksen tai taudin torjuntaan.

Pinnallisista tulehduksista voidaan ottaa bakteerinäyte varovasti elävästäkin kalasta (nukutettuna), mutta yleistulehduksissa joudutaan kala tappamaan. Tämä on mielekästä, jos kalat ovat arvokkaita ja niitä on useita. Tauti on yleensä levinnyt kaikkiin, jolloin yksi uhraamalla voidaan muut ehkä pelastaa helpommin.

Vaikka tavallinen akvaarioharrastaja ei voikaan bakteerien eristämistä, tunnistamista je resistenttitestejä tehdä (vaan joutuu viemään kalansa pieneläinklinikalle), esitän ne seuraavassa yleisen mielenkiinnon nostamiseksi:

alkuunVälineet

Bakteerityöskentelyssä on aina tartuntariski, joten suojakäsineet tulee olla kädessä, kun sairaita kaloja käsitellään.

Autoklaavi

Työskentelyn tulee olla steriiliä. Välineiden ja ravintoalustojen sterilointiin tarvitaan autoklaavia, jolla saavutetaan yli 100 asteen lämpötiloja. Autoklaavi on eräänlainen painekeitin.


Bakteerien kasvatukseen käytetään Petrimaljoja, joihin valetaan bakteereille sopivaa kasvualustaa agar-agar-liuoksessa. Kasvualusta hyytyy, ja bakteerit kasvavat sen pinnalle erillisiksi pesäkkeiksi. Tavallisille vesibakteereille (Pseudomonas- ja Aeromonas- sekä Vibrio) riittää varsin yksinkertainen perusalusta, mutta monet varsinaiset patogeenit tautibakteerit saattavat vaatia hyvinkin erikoisia alustoja, joissa on esimerkiksi täysverta tai seerumia yms. komponentteja.

alkuunBakteerinäytteen otto

Platinasilmukan sterilointiBakteerit eristetään kalojen ihosta tai kudoksista varrellisella platinasilmukalla, joka steriloidaan liekillä.
Platinasilmukan sterilointi Silmukka jäähdytetään ilmassa ja sillä otetaan bakteerinäyte tulehduksesta. Kuvassa näyte otetaan kalan avatusta ruumiinontelosta,
Bakteerinäyte munuaisesta Kuvassa bakteerinäyte otetaan poikkileikatun kalan munuaisesta, mutta se voidaan yhtä hyvin ottaa ihon pinnalta.

Tällöin tosin on ongelmana mahdolliset muutkin vesibakteerit, jotka "syövät" kuollutta ihoa, mutta jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti aiheuta tulehdusta (tai tautia), vaan ovat sekundäärisiä. Tällaisissa tapauksissa bakteerinäyte on ensin viljeltävä puhtaaksi


Levitys kasvatusmaljalle Silmukallinen levitetään hyytyneelle kasvatusalustalle. Kaloista eristettyjen bakteerien alkukasvatus tapahtuu huoneenlämmössä. Vuorokauden kuluttua maljat siirretään jääkaappiin jatkokasvatukseen. Jääkaapissa bakteerit säilyvät kauemmin (noin pari, kolme viikkoa).


alkuunAlkuun
Postia minulle: jarvij@dlc.fi

Päivitetty: 11.10.2001